keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tauti iski

Nyt se flunssatauti tuli minuun, kuten jo eilen epäilin. Kurkku on kamalan kipeä, päätä vähän jomottaa ja aamulla rintaankin pisti. Aivastuttaa. Nokka vuotaa. Vali-vali, ei voi muuta sanoa, kun päivän työurakkakin jäi tekemättä. Tälle ei tietysti voi mitään, vaikka lepopäiväksi meni. Onneksi tai pahaksi onneksi minulla ei yleensä kuume nouse. Lämmikkeeksi otin jo aamulla pakkasesta pytyllisen hernesoppaa sulamaan.

Kun tänään aukaisin pari postipakettia ja pakkasin sisällön joulupaperiin, niin pääsin toteamaan, että nyt on kaikki paketissa. Paitsi isälle kutomani kintaat ja samaan pakettiin menevä kirja, jotka vielä odottavat pakkaamista. Ja arpajaispalkinto, jonka osaset ovat myös jo kotona.

Meillä paikallislehdessä oli uutinen päiväkotilapsista, jotka oli viety lintutornille. Ei siinä mitään, paikka on varmaan esimerkiksi kesällä kiva retkikohde, kun pitkospuita pitkin voi kävellä ensin jännässä maastossa melkein järveen asti ja sitten vielä kiivetä ylös torniin maisemia katselemaan ja eväitä syömään. Vuodenaika vain oli nyt täysin väärä. Kuusi lasta kieltäytyi jo rannassa ehdottomasti lähtemästä eteenpäin, jolloin kaksi tätiä jäi vahtimaan heitä ja yksi - siis YKSI - vei kymmenen hengen porukan tornille. Ei tässäkään vaiheessa aikuisten päässä kellot kilisseet?

Paluumatkalle eivät urhoollisetkaan enää uskaltaneet lähteä, kun vesi oli jotain 10-20 cm liukkaiden pitkospuiden yläpuolella. "Urhea" päiväkodin täti keksi soittaa pelastuslaitoksen apuun ja sai vielä neuvokkuudestaan esimiehensä suuret kiitokset. Paloesimies kyllä huomautti lehdessä  jotain järjen käytöstä. Minustakin  paikallaan olisi ollut pikemminkin ankara kehityskeskustelu koko tiimin kanssa kuin kiitosten antaminen.

Tässä on suora lainaus uutisesta:

"Palomiehet pelastivat tiistaina kymmenen kuusivuotiasta lasta hyisen veden keskeltä Järvenpäässä.
Lapset olivat päiväkotiryhmänsä kanssa menneet lintutornille, mutta eivät uskaltaneetkaan palata samaa reittiä, koska vesi peitti lintutornille johtaneet pitkospuut. Puut olivat myös liukkaat.
Apuun kutsutut kolme palomiestä ja yksi paloesimies taluttivat lapset kädestä pitäen turvaan. Pahimman kohdan yli heidät tuotiin kolme kerrallaan niin sanotulla hansa-laudalla, joka kuuluu pintapelastusvälineistöön.
----
Lapsilla ei ollut missään vaiheessa hengenvaaraa."

Ei kai sitä hengenvaaraa tarvitsekaan olla, mutta tolkku aikuisilla, joiden vastuulla alle kouluikäiset lapset ovat. Toivottavasti muksut eivät vilustuneet. Päiväkodin tätikin oli kai pitänyt taluttaa "mantereelle".  Nyt älköön kukaan loukkaantuko tästä kirjoituksestani, mutta mummina olen ihan kauhuissani. Jos harmittaa, niin tässä on lohtupipareita.

Meinasin kommentoida tätä Keski-Uusimaa -lehden nettiuutista, mutta kun edellisen kerran esitin mielipiteeni lehden yleisönosastolla, sain niin ankarat haukut mielipiteestäni, sekä asiasta että asian vierestä, että päätin olla enää koskaan kommentoimatta. Tässäkin tapauksessa yksi toinen aikuinen oli jo esittänyt saman suuntaisia mielipiteitä retkestä ja välittömästi hänet mollattiin lyttyyn.



Huomaa edellinen lyhyt postaus: helppojen ja hyvien pikkuleipien taattu ohje eli Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopiparit, vasso kuu.

2 kommenttia:

  1. Ottaen huomioon, että olen kerran meinannut kieltäytyä jatkamasta eteenpäin ihan aikuisena ja kesäkelillä, kun jollakin retkellä piti laskeutua laiturilta alas veneeseen ja kömpiä taas ylös (en ollut etukäteen tiennyt, että tulossa oli moista minun kropalleni melkoisen vaativaa askartelua), olisin todennäköisesti ollut toinen niistä tädeistä jotka jäivät lasten kanssa alunperin rantaan, ja kiittänyt jokaista lapsukaista kädestä pitäen. HUH!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!