tiistai 15. toukokuuta 2012

Aikainen aamu


Toinen tytär tuli jo meidän mittapuumme mukaan lähes kukonlaulun aikaan aamukahville. Hän oli vienyt autonsa remonttiin ja reippaana tyttönä käveli sitten meille. Kyllä minäkin sen matkan vielä jokunen vuosi sitten olisin kävellyt, vaan en enää.


Hevoskastanja on jo hyvillä nupuilla ja vaahtera kukkii täyttä häkää.

Tein sen verran pihatöitä, että ehdin tehdä nämä luontohavainnot. Kuvat tosin otin sisältä, kun siten pääsin paremmin käsiksi näihin kukkaisoksiin.

Mies hoiteli asioita tyttärensä kanssa, vei veroilmoitukset ja sen semmoista. Kotiuduttuaan totesi, että päivän työt on nyt tehty. Minä yritin vähän raivata kasvimaalla, mutta lujille se otti minullakin.  Huomenna haetaan matkahuollosta kasvipaketti ja sitä varten olisi pitänyt vähän valmistella. Pitänyt ja pitänyt.  Selkä ja jalat tekivät stopin ja sille ei mitään mahda. Mutta aurinko paistaa ja on ihanaa nauttia tästä kevätajasta!


4 kommenttia:

  1. Kuinka ihanaa onkaan saada jälkikasvua kotiin, tosin tuo kuulostaa vähän siinä rajoilla olevalta ;)

    VastaaPoista
  2. Pikkasen jo silimuja täälläkin...Perässä tullaan :)

    VastaaPoista
  3. Niin se vaan on, että ei pitäisi ajatella mihin aiemmin (en sano nuorena) pystyi vaan iloita siitä(kin vähästä) mihin vieläkin kykenee! Tämä ei suinkaan ole oma ajatukseni, vaan taannoin psyk.hoitajani terapiassa lausumaa.
    Pitäisi muistaa olla armelias itselleen ja tehdä voimiensa ja kykyjensä mukaan, joskus se on vaikeaa kun olis jotain kiinnostavia ja innostavia juttuja. Vallankin näin keväällä kun luonto herää ja ainakin itse koen jollain tapaa herääväni myös talvihorroksesta tai mistä lieneekään.

    Hienoa, että jaksat iloita ja nähdä kauneutta ympärilläsi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!