Tänään sataa

Sataa, sataa, mutta luonto sen kun virkistyy. Kävin äsken kuvaamassa nämä pikkuiset auringot eli vuohenjuuren kukkapenkin laidasta ja vähän matkan päästä männyn juurelta orvokit.

Nyt ei tule mieleen, mikä orvokki tämä on. Tunnistaako kukaan? Keto- metsä- mitähän kaikkia niitä onkaan? Kaunis sini-liila väri on viehättävä.

Jos nyt ei sataisi, niin ehkä olisin purkamassa kasvihuoneen raatoa tai kaivamassa kapeaa, matalaa ojaa sähköjohtoa varten. Tai toista, vähän syvempää ja leveämpää, joka johtaisi vesilammikon kukkapenkin ääreltä lähimpään laskuojaan ja siitä ajan mittaan kohti järveä. Aikaisempina vuosina siihen kohtaan ei minun muistini aikana (= 12 vuotta) ole koskaan vesi jäänyt lillumaan.

Meidän kasvihuonehan hajosi jo toissa talvena, mutta viime kesä oli niin hektinen, että voimat eivät enää riittäneet raadon purkamiseen. Viime talvi sitten hajotti loputkin ja nyt olen hiljakseen yrittänyt irrotella ruuveja eli loppuja osia toisistaan, mikä ei ole helppo tehtävä. Viime kesänä meillä oli jo uusikin huone tilauksessa, mutta tilaus oli peruttava. Pakko oli perua, kun moneen asiaan ei kerta kaikkiaan voi voimia hajottaa. Raato pihan laidassa on ollut todellinen häpeäpilkku ja on tietysti edelleen siksi kunnes osat on saatu erilleen ja uutta tilalle.

Talven mittaan mietimme huoneen rakentamista pitkästä tavarasta ja muovista. Nyt mies rupesi puhumaan valmiin huoneen ostamisesta, ihan yllättäen, katseltuaan Yhteishyvän mainoksia ja mietittyään mielessään kustannuksia.

Tuumasta toimeen. Minä tutkin nettiä ja melkein saman tien hurautimme lähimpään Kodin Terraan. Se on sivumennen sanottuna tämmöisille jalka- ja selkävaivaisille ihmisille kaamea paikka. Käytävää käytävän perään ja tosi pitkää käytävää. Mutta se palvelu! Aivan ihana myyjä todella palveli, etsi tietoja, auttoi ja vieläpä lykkäsi ostamamme pottusäkin autolle meidän avuksemme. Kasvihuone saapuu maanantaina kahdessa laatikossa. Se on sitten tykkänään toinen asia, milloin minulla on tilaisuus esitellä se valmiina.

Toivottavasti tämä uusi on helpompi kasata kuin edellinen, joka teki miehen "melkein hulluksi". Jos kasaaminen oli vaikeaa, niin sitä helpommin hökötys meni kasaan, toki lumen painosta. Liukuovi kaikesta yrityksestä ei toiminut koko aikana ja pysyi loppuaikoina vain jollain pöngällä kiinni. Tässä uudessa on nyt saranaovi.

Ajatus on "sähköistää" kasvihuone, jotta siellä voisi nauttia vaikka lasilliset punaviiniä jonain sateisena loppukesän iltana tai vaikkapa talvisena sunnuntaina, sitten kun mies on aurannut tien kasvihuoneelle. Sitä varten sähköjohdot pitää kaivaa maahan. Lämmitinkin on olemassa, vaikka näillä sähkön hinnoilla sitä tuskin kovin paljon raaskii käyttää. Vesijohtokin saadaan sinne, sillä viime kesänä meille tehtiin ulos hana, josta nyt vaan vedetään letku kasvihuoneen tynnyriin. Että tämmöisiä suunnitelmia!