Terveisiä pihaelukoilta!

Istuin eilen terassilla käsityöni kimpussa. Tintti tuli tervehtimään. Katseli kaiteella olevia kävyn akanoita, kurkisti lintulaudalle ja kun siellä ei ollut syötävää, tuli nokkaisemaan jalkaani. Pakkohan sitä oli lähteä kaapimaan auringonsiemenlaatikon pohjia ystävälle eineeksi.

Mies kertoi jo muutama päivä sitten, miten oli seurustellut oravan kanssa. Orava oli tullut kaiteelle omien eväiden kanssa. Tarjoilu ei meillä vielä pelaa, sillä yritämme häätää hiiriä/rottaa, joka teki vierailun lintulaudalle. Linnuille ja oraville laitetaan siemeniä vain erikseen pyydettäessä.

Tuo häätökonsti on lautasellinen myrkkyä ulkoeteisessä, minkä sisäseinään hylkyläinen oli nakertanut ison reiän. Emme usko, että oravat tai linnut pääsevät mitään kautta lautaselle.

Palatakseni miehen tarinaan, orava oli katsoa napittanut terassituolilla istuvaa isäntää hetken ja ruvennut sitten nakertamaan mukana tuomaansa käpyä. Eilen kaiteella oli ainakin kahden kävyn jäännökset. Olisikohan niin, että kaiteella on mukava istua syömässä?

Käsityö tuli kuin tulikin valmiiksi:

Ulkona oli kuulemma 12 astetta lämmintä ja mies jo sanoi olleensa huolestunut puolestani, kun istuin kolmatta tuntia ulkona terassilla. Niinhän kyllä kävikin, että palellutin vähän itseäni. Aurinko paistoi, mutta kylmä tuuli puhalsi paljaisiin kinttuihini. Oli minulla villatakki jalkojen päällä ja peitto pyllyn alla, mutta kieltämättä siinä oli kylmä istua. En malttanut lopettaa, sillä tämä ja toinen pistely olisi mukava saada kehystämöön.


Bloggeri temppuilee, mutta yritän vielä lisätä tämän kuvan, jossa on koko omenasatomme. Osa oli kelvannut jollekulle pihan asukkaalle ennen kuin ehdin pelastamaan sitä. Lajike on Kuninkala, raikas ja erinomaisen hyvän makuinen omena. Toivoa täytyy, että se saisi rauhassa kasvaa ja kehittyä. Toisesta omenapuustamme jäi vain runko käteen toissa talven jälkeen. Se oli Huvitus ja joku, mikä lie maakiitäjä oli sen nakertanut talvieväänään.