Heräsin aamulla puhelimen kilkatukseen. Oli toki jo säädyllinen aika herätäkin. Sovimme tapaamisen muutaman tunnin päähän, joten ehdin kaikessa rauhassa venytellä, raivata pahimmat romut kasaan ja syödä kaikessa rauhassa aamupalan. Päivä näytti kostealta ja oli myös sitä, kun kävin postilaatikolla. Piha ja käytävä on entistä täydempi pudonneista lehdistä, vaikka mies ajeli jo yhden kierroksen silpuksi, Puissa on valtavasti lehtiä, joten ei maksa vaivaa silputakaan niitä enempää ennen kuin puut tyhjentyvät kunnolla.
Yksi lainassa ollut taulu palasi kotiin kesäreissultaan. Yksi syksyn merkki sekin. Tutustuin uuteen, miellyttävään ihmiseen siinä samassa yhteydessä. Voin sanoa päivän alkaneen hyvin.
Muistin muistuttaa katossa olevasta reiästä, joka olisi hyvä tukkia. Alla on kuulemma peltikatto, joten sikäli ei tarvitse pelätä vedenpaisumusta, mutta onhan se korjautettava.
Mies lähti lääkäriin hakemaan todistusta ajokortin uusimista varten. Minä aloitin kirjalliset harjoitukset, ne viheliäiset korjaukset, joihin ohjaajani minut patisti. Siinäpä sitten meni iltapäivä ja iltakin, kun mies oli soittoharjoituksissaan. Ilmoittauduin kuitenkin Naisten pankin netissä tapahtuvaan koulutukseen. Lähetin nimipäiväonnittelut ystävälle, mutta vääränä päivänä.
Illalla kuuntelin telkkariuutiset ja liikenneministerin haastattelun, aloitin unisukkien kutomisen ja jutustelin kaikessa rauhassa mieheni kanssa päivän tapahtumista. Välillä lukaisin muutaman sivun romanttista romaania.
Tässä päivä hurahtikin. Jospa vielä tekisin pikkuisen hetken töitä ennen kuin uni alkaa painaa silmiä.
En tiedä montako kottikärryllistä mies on jo kerännyt lehtiä pois, mutta monta! Meidän omista puista ei oo edes vielä paljon mitään tippunut kun omppu- ja kirsikkapuut pitelevät niistä kiinni viimeiseen asti.
VastaaPoistaSinun päiväsi kuullosti monipuoliselta ja työteliäältä!
Oli se. Voi näitä lehtien keruutalkoita meillä itse kullakin!
PoistaOlipa kiva postaus ja mukava päivä.
VastaaPoista