Oi katso mikä aamu!

Osuin eilen juuri oikealla hetkellä kurkistamaan ulos ikkunasta:

Kun siirsin kuvan tietokoneelle, niin väistämättä tulivat nuo laulunsanat ja melodia mieleen.

Mutta sitähän se aamurusko tiesi, että säätila muuttui, kuten luvattu oli, kylmempään suuntaan. Autonlasit olivat tänä aamuna umpijäässä, samoin vesitynnyrin päällä oli jääkerros. Sen onneksi sain ämpärillä rikottua. Nimittäin tuli pieni kiire saada vesipytyt nurin ja jättää ne talviasentoon. Muutama kukkaruukku olisi pitänyt vielä tyhjentää, mutta inspiraatio ja voimat loppuivat kesken.

Onneksi velimies soitti ja oli pakko lähteä sisään juttelemaan ja lämmittelemäänkin. Juteltiinkin pitkään ja pohdiskeltiin asioita. Meillä oli viime viikolla perunkirjoitus ja sen tiimoilta oli veljellä nyt asiantynkää. Olimme yksimielisiä siitä, että mikäli meistä riippuu, niin yritetään tehdä ainakin isälle asiat mahdollisimman helpoiksi. Jos emme me ole kaikista lain kiemuroista perillä, niin ei pidä olettaa, että yli ysikymppiselle ne avautuisivat yhtään sen helpommin. Perunkirjoittajastakin voisi olla sanomista, mutta enpä nyt kuitenkaan sano mitään.