Sekalaista, sekalaista - niinkuin tässä elossakin

Tämä päivä oli täynnä kaikenlaista touhua meillä kummallakin. Miekkonen lähti asioilleen ja sinä aikana sain aikaiseksi, etten nyt kehuisi, aika paljon. Varoitan, tämä on tylsää tekstiä, joka harvaa varmaan kiinnostaa. Eikä kuviakaan ole tarjolla. Tai jos sentään vaalikukka kaikille onnistuneille ja niillekin, jotka saivat noin 1 - 7 ääntä.

Aamupäivä alkoi pitkällä aamupalalla ja perinpohjaisella lehdenluvulla. Vaalituloksia tiirattiin kumpikin, vaikka olin kyllä jo yöllä perehtynyt oman kunnan tilanteeseen aika perusteellisesti. Miniä meni läpi ja minäkin häntä äänestin, ekaa kertaa sitä puoluetta. Äänestin henkilöä, en puoluetta missään nimessä, mutta periaatteen vuoksi omia. Onpahan ainakin tuttu, jolle tarvittaessa voi nipottaa. Se, jota olen muutamaan kertaan aikaisemmin äänestänyt ja luonut myös keskusteluyhteyden, pääsi onneksi myös ilman minun ääntänikin.

Yritin tarkistaa yhden hautakiven alle sijoittuneen asukkaan nimeä. Väsäsin nimittäin juttua naapuriseurakunnan hautausmaista ja kun yhdessä ikivanhassa hautarivissä oli kolme hautaa, yritin saada selkoa siitä kolmannesta. Kaksi oli selvää, entisiä kirkkoherroja, mutta kolmannen präntti oli aikain saatossa himmentynyt lukukelvottomaksi. Kirkonpalvelija oli erittäin avulias ja ystävällinen ja antoi yhden nimen. Se ei sanonut mitään minulle, joten ratkaisin asian leikkaamalla kiven pois kuvasta. Helppoa kuin heinänteko! Sen tarkistin, etten klipsaissut ainakaan näitä muita ukkoja edeltänyttä kirkkoherraa... Juttu lähti jo viime yönä eteenpäin ja se helpotti. Tämä olikin sellainen välityö, johon minulla oli materiaalitkin melkein kasassa. Eikä siitä kukaan mitään maksakaan.

Sitten jatkoin kirjallisia töitä ja harjoituksia. Hitaasti, hitaasti käy muokkaaminen, vaikka nytkin napsuttelin tietokonetta monta tuntia. Jotain sentään syntyikin, jopa yksi pieni ahaa-elämys.

Mies tuli kiukkuisena kuin ampiainen kahden tunnin asiointireissun päätteeksi. Siitä puoli tuntia oli kulunut postin jonossa seisomiseen. Ihme, että hän ylipäätään oli pysynyt tassuillaan, invalidi kun on. Itella on ulkoistanut kai suurimman osan henkilökunnastaan ainakin täällä meidän kaupungissamme Keski-Uudellamaalla. Asiakaspalvelussa oli yksi täti. Toiselta loppui työaika sillä hetkellä, kun jono oli paitsi konttorin päästä päähän, myös jatkui kauppakeskuksen käytävällä melkein ulko-ovelle asti. Mies laski, että siinä vaiheessa kun hän lähti pakettiensa kanssa, jonottamassa oli noin 18 ihmistä. Ja siis yksi asiakaspalvelija. Joku toinen henkilö teki näkymättömissä jotain muita töitä, kärräsi kai lähteviä posteja tai jotain muuta. Kello oli ollut n. 15-15.30.  Mies arveli, ettei enää ikinä käy hakemassa yhtään minun pakettiani.

Toisessa paketissani oli kaksi mekkoa, jotka tilasin ajatellen tulevaa miehen syntymäpäivää. Toinen oli musta ja sopiva. Toinen on puna-mustakirjava ja sitä pitää vielä vähän tutkia, mutta näyttäisi sekin käyvän, jos musta tuntuu liian hautajaisvaatteelta. Ostin kun sain 50 euron alelapun eli nämä mekot ja muutamat paksut sukkahousut lähtivät suunnilleen satasella. Ja etten aina esiintyisi pitkissä housuissa (joissa viime näkemällä oli vetoketjukin hajalla ja prässisaumoja monta paria rinnakkain) ja kangas nyppyyntynyt noin kymmenen vuoden käytössä.

Toisessa paketissa oli kirja Puolikas taivasta, jota Naisten pankin nettikoulutuksessa viime viikolla lämpimästi suositeltiin. Kirj. Nicholas D. Kristof ja Sheryl Wu Dunn. Ehdin vähän aloittaa sitä ja sen sanon, että tämän pitäisi kulua jokaisen länsimaisen naisen kourassa. Kulua ja aikaansaada toimintaa. Jos vaikka joululahjoiksi ostettaisi naisille ammatteja? - Mainittu koulutus jatkuu huomenna.