Sekalaista, sekalaista

Taas yksi päivä illassa, jotten sanoisi yössä. Aika vilahtaa juuri niin nopeasti kuin kuulemma eläkeläisillä kuuluukin. Vähän olen tehnyt käsitöitä ja lueskellut muutaman luvun uusinta Donna Leon -kirjaa nimeltä Turvasatama. Komisario Guido Brunetti on suuri suosikkini. Mies hoiti asioinnin eli kävi kaupassa ja apteekissa.

Olkapäätä särkee yhä edelleen. Tässä on jo mietittävä lääkäriin menoa, jos ei vaiva vähene. Olisikohan se rasitusvamma tietokoneella istumisesta? Itse saan etupuolen voideltua Feldenillä, mutta lapoihinkin pitäisi saada rasvaa. Mies on ilmeisen hajuallerginen, joten kaikki vähänkin tuoksuvat rasvat ja rasvaamiset ylipäätään ottavat hänellä koville. En tänäänkään viitsinyt vaivata häntä, vaikka kieltämättä se olisi tehnyt hyvää. Pitäisiköhän yrittää jollain paistinlastalla tai nuolijalla?

Illalla isä soitti ja pyysi hankkimaan adressin. Taas yksi hänen vanhoista, hyvistä kavereistaan on siirtynyt rajan toiselle puolelle. Tämän minäkin tunsin lapsuudesta lähtien, mutta kun ikää oli 95 vuotta, niiin eihän suruviesti varsinainen uutinen ollut. Isä oli silti kovin haikea: nyt on taas yksi soittokaveri vähemmän. Muutenkin hän kertoi olevansa äärettömän väsynyt. Tänään häneltä oli otettu verikokeet, mutta mahtavatko ne kertoa mitään uutta? Ikä ja murheet painavat. Jotenkin sitä pelkää jokaista soittoa, ettei vaan taas olisi tullut sairaalareissua. Matalapaine ottaa erityisen koville.

Se on joka tapauksessa mainio juttu, että hoitaja käy kotona ottamassa nuo labrat, ettei 91-vuotiaan tarvitse rollaattoreineen olla terveyskeskuksen jonossa. Josta tulikin mieleen, että en tänään muistanut tilata itselleni lääkäriaikoja. Nyt taas monet asiat kasaantuvat; pitäisi päästä silmälääkäriin ja sisätautilääkärille. Kampaajan sain sentään tilattua ja tuli kutsu silmänpohjakuvaukseenkin. Olisikohan harmaakaihi lisääntynyt, kun näkö tuntuu yhtäkkiä huonontuneen? Onhan näitä vaivoja enemmänkin kuin omaksi tarpeeksi.

Odottelen kirjan vedosta minä päivänä tahansa luettavakseni. Ehkä huomenna, ehkä perjantaina? Sunnuntaina on tiedossa kyläilyä, joten toivottavasti siihen ei tämä ruljanssi kuitenkaan osuisi. Vierailupaikka on sen verran harvinainen, että sitä en mielelläni peruuttaisi. Kollegatapaamisesta on kysymys.

Huomennakin on mukavaa menoa: seurakunnan yhteisvastuulounas, johon osallistumisesta on meille jo tullut traditio. Ja sitten riennetään matkahuollosta hakemaan taimipakettia. Saas nähdä, mitä sieltä nyt tulee. Viimeksi tuli muutama siemenpussi ja sitä ennen parit kukkasipulit. Nyt saattaa tulla jo vähän isompi lähetys. Koko piha ei enää ole lumen vallassa... Sen verran lumi sulanut, että mies tilasi "rengasukot" vaihtamaan kesärenkaat auton alle.

Pääsiäiskaktus kukkii villinä. Kuvaaminen vain oli vaikeaa, sillä suurin osa kukista on lasia vasten enkä uskalla liikauttaakaan tätä.

Oikeasti nyt ollaan perjantaissa, mutta kello näyttää torstaita. En osaa vaihtaa siihen oikeaa aikaa enkä oikeastaan niin välitäkään.