Päivällä olimme Järvenpään taidemuseon Eero Järnefelt 150 v. juhlanäyttelyn avajaisissa. Näyttelyssä on esillä ensimmäistä kertaa tiettävästi koko taiteilijan tunnettu grafiikan tuotanto. Kannattaa ehdotomasti tulla katsomaan vaikka kauempaakin. Tässä muutama makupala taidemuseon omista kokoelmista, Sammakko ja Sara.
Kuvat ovat ihan itse ottamiani ja laatu sen mukainen. Napsaisin ne näyttelyesitteestä ja kutsukortin kannesta. Näyttely jatkuu tammikuun loppuun ja sitä täydentää hieno oheisohjelma. Täältä löytyy lisätietoa.
Avajaisissa ei ehkä koskaan ole ollut sellaista väkimäärää, minkä tämä näyttely veti, eikä ihme. Eero Järnefelt on kaiketi Sibeliuksen jälkeen tai kuten sen kukakin näkee, ohella maineikkain järvenpääläinen.
Oli mukava tavata tuttuja ja sukulaisiakin, joskin tietysti suurin osa kutsuvieraista oli tuiki tuntemattomia. Yllättävimmät tutut olivat entinen yhteiskoulun ja lukion rehtori ja vaimonsa, kielten maikka. Enpä ole ollut kummankaan kanssa puheissa omien lakkiaisteni jälkeen. Kunnioitettu herra rehtori ja viehättävä rouva.
Tapasimme muun muassa mieheni ihastuttavan serkun, Vanhan neidin, joka kiitteli kovin lämpimin sanoin kirjaani ja kertoi aikovansa tilata sitä pienen pinkan annettavaksi sukulaisille joululahjaksi. Ai että lämmitti!
Nyt nauttimaan ilta-auringon viimeisistä säteistä ja ehkä pienestä aperitiivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!