Olikohan se ollut tämä fasaani, jonka kuvasin keväällä? Tämä on melkein kuin piilokuva.
Emo huomasi heti meidät terassilla ja ääntäkään päästämättä käännytti laumansa takaisin puiden ja pensaiden suojaan. Olisipa taas ollut kiva saada kuva! Kaadoin kuitenkin vähän kauroja terassin lattian alle sen varalle, että lauma tulisi uudestaan tutkimusmatkalle. Viime vuonna joku äitifasaani jopa lensi meidän lintulaudalle napsimaan auringonkukansiemeniä.
Toinen pieni ilonaihe oli pikkuinen poika, joka soitti ovikelloa. Hän oli löytänyt meidän postilaatikon edestä silmälasit ja tuli kysymään, onko ne mahdollisesti meidän. Eipä olleet, mutta hienosti oli lapsi kasvatettu. Kiittelin kovasti poikaa ja kehotin häntä panemaan rillit roskiksen päälle talteen. Siinä ne vieläkin nökättävät, mutta toivottavasti läytävät omistajansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!