Mukava kokemus

Olen ollut vähän muissa touhuissa kuin blogin kirjoittamisessa. Piti näet raapustaa esitelmää, jonka sitten pidin eilen. Olipa ihana kokemus puhua pitkästä aikaa oikein yleisölle. Ei silti, alkuun ääni värisi ja lopuksi suu oli kuiva kuin tuohivirsu, mutta nautin itse ainakin tilaisuudesta. Kysymyksiäkin tuli ja tuntui kuin kuulijat olisivat tykänneet esitelmästäni. Kiitoksiakin tuli ja kirjoja meni kaupaksi, joten olen erittäin tyytyväinen, vaikka vieläkin vähän väsynyt. Eilen olin ihan reporanka ja selkää särki puolentoista tunnin seisominen.

Kuulijoita oli kai viitisenkymmentä ja sain palkkioksi paksun sukukirjan eräästä tuntemattomasta pohjalaissuvusta. Olikohan se Ähtäristä? Itsellä ei tosiaan ole mitään kiinnekohtaa siihen suuntaankaan, mutta pitääpä tutustua teokseen tarkemmin. Kirjan lisäksi sain ihastuttavan Dendrobium-orkidean.

Tilaisuus oli Keravan kirjaston ja Sukututkijoiden järjestämä. Kirjasto oli tehnyt komean mainoksenkin, joka on mukava liimata leikekirjaani. Tämä tosin vähän ruttaantui laukussa.

En kerro sen takia tätä, että kaipaisin kehuja. Tuntuu vain niin mukavalta, kun en pyörtynyt enkä kaiketi ihan kamalasti möhlinytkään. Tapanani on kylläkin puhua ihan liian nopeasti eikä auta, vaikka miten yritän hidastaa puhetta. Ennen tilaisuutta olin kuulevinani, miten kaksi herraa mietti, että mahtaako se puhua puuta heinää. Kukaan ei ainakaan ääneen tätä sitten myöhemmin lausunut. Kokenut museomieskin näytti kävelevän salin ulkopuolella, mutta ei sitten kuitenkaan tullut sisälle. Mitäpä hän tuikituttuja asioita olisi tullutkaan kuuntelemaan.