Alkuperäisessä ohjeessa oli lohen lisäksi kuhaa, mutta se on niin kallista, että jäi ostamatta. Myös simpukat olivat ohjeessa, mutta olen niille allerginen. Tämähän on varmaan soppa, jota mukaillaan aina tilanteen ja tarvikkeiden mukaan.
Ohje on tässä, siis minun versioni:
Kuullotin rypsiöljytilkassa silputtuna kolme tai neljä lehtisellerin vartta, puolikkaan purjoa, kourallisen pieniä porkkanoita ja nelisen sipulia, valkosipulirouhetta ja kaksi pikku purkillista tomaattipyrettä. Lisäsin vettä arviolta kolme litraa ja neljä pikkupurkillista kalafondia, noin teelusikallisen suolaa, puolikkaan chilipalon ja vähän timjamia. Keitin kunnes vihannekset tuntuivat pehmeiltä. Paloittelin ja lisäsin kattilaan 500 g fileoitua lohta ja 500 g turskaa, joiden päälle ripottelin ensin vähän sitruunanmehua. Keitin viitisen minuuttia, lisäsin joukkoon lasillisen valkoviiniä ja pussillisen katkarapuja. Maistelin ja lisäsin vielä timjamia. Ei ollut tuoretta, mutta kuivaa oli maustehyllyssä.
Lasillinen valkoviiniä päätyi vielä ns. parempiin suihin eli itselleni. Siihen sain sairaalassa luvan silloin tällöin eikä lasillista enempää olisi maistunutkaan. Uskalsin kuitenkin sen ottaa, kun valkosolutropin otto päättyi jo torstaina.
On minulla kyllä kuvakin keitosta, mutta enpä viitsinyt yhden kuvan takia kantaa kameraa yläkertaan. Ehkä lisään kuvan myöhemmin.... Lisäsin kuvan!
Nämä oman kasvihuoneen tomaatit ja kesäkurpitsat on jo syöty ja chilit säilötty rypsiöljyyn. Chilejä onkin iso purkillinen ja huomasin, että jääkaappiin on vielä jäänyt yksi erä, jonka voisi lähipäivinä säilöä samalla tavalla. Siis palot puolikkaiksi ja siemenet pois, purkkiin ja öljyä päälle. Suosittelen kyllä muovihanskojen käyttöä tässä operaatiossa.
Muuten päivä on mennyt lähinnä lepäilyn ja käsitöiden merkeissä, vähän lueskellenkin. Kuvittelin tänään jaksavani raivata pyykkivuorta, mutta sain aikaiseksi vain pesuhuoneen ja vessan mattojen pesun. Tai siis konehan ne pesi, minä vain levitin muovimatot kuivumaan ja jo se otti voimille.
Tiistai-aamuun mennessä on kuitenkin pesuhuone saatava tyhjäksi, sillä silloin kierrätyskeskuksen kaveri tulee katsomaan, kelpaako ammeemme heille. Jos ei muuta, niin otan muutaman jätesäkin ja raivaan puhtaan pyykin toiseen ja kaatikselle menevät romppeet toiseen säkkiin. On vain niin vaikea luopua sellaisista vaatteista, joita kuvittelee joskus vielä käyttävänsä ainakin kotivaatteina. Löysin yhden villapaidankin, jollaista en ollenkaan muistanut omistavani.
Itseäni piristin vielä lakkaamalla kynteni vaaleanpunaisiksi pinkin nauhan merkeissä. Lakka on Lumenen jännittävää, rosoisen pinnan tekevää pink ribbon -lakkaa. Kun edessä on vierailu hyvän ystävän ja ex-työkaverin luona, niin senkin takia lakka, jota en juuri muulloin käytä. Enkä tällaista erikoislakkaa varsinkaan. Kaikkea sitä keksitäänkin, mutta osa tuotosta menee joka tapauksessa tärkeän asian hyväksi.
Ei silti, kyllä me muutkin kuin rintasyöpäsairaat erilaista tukea kaipaamme. Itse olen vielä selvinnyt vähällä ja kokenut saavani runsaasti tukea, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Eikä minullakaan kaikki päivät ihan yhtä hyviä ole, vaikka varsinaisia kipuja ei juuri yhtään olekaan. Aina ei silti jaksa olla hyväntuulinen, ei kiitollinen, eikä edes onnellinen siitä mitä on saanut. Joskus kiukuttaa, harmittaa ja tulee sanottua miehellekin pahemmin kuin mitä hän on ansainnut.
Maanantaina on meno taas labraan ja iltapäivällä tikkien poistoon. Siinä välissä ehdimme käydä aamukahvilla, kuten labrapäivien tavaksi on jo muodostunut. Paikka on tällä kertaa vielä päättämättä. Ajankohtamme on vähän hankala, kun useimmat paikalliset tarjoilevat jo siihen aikaan lounasta, jota emme vielä aamupäivällä kaipaa. Emme me kai kovin nirsoja kuitenkaan ole, sillä kuppi kahvia ja hyvä voileipä tai sämpylä riittävät, vaikkei niissäkään aina ole ollut kehumista. Jos ei muusta keksi narista, niin kahvista pahvimukista. Ja jos kahvi on erinomaista ja tarjoillaan posliinikupista, on voileipä kuiva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!