Väsyviikko

Tiesin jo etukäteen, että tästä tulee väsyviikko. Sytostaattien jälkeen on viiden päivän valkosolujen kasvatuskuuri ja se päättyi tänään. Päiväunet ovat maistuneet joka päivä makealta! Sitten tuntuu vielä kuin olisi flunssa tulossa tai ehkä vaivat ovat vain syövästä peräisn, kuka tietää? Jalkakin on vähän kipeä ja mitähän vielä? Tukka harvenee päivä päivältä, mutta onneksi nyt on jo aika monta pipoa varastossa. Valituksia jatkaakaseni ei laskimoportin metallilevykään tunnu oikein mukavalta. Kyljellä maatessa se tuntuu tai siis tissi häiritsee levyä taikka toisin päin. Toisaalta, eihän mulla tässä tämän isompaa valitettavaa ole eli kaikki hyvin!

Kun tämän väsymyksen tiesin, en ole yrittänytkään tehdä mitään muuta kuin vähän käsitöitä ja sentään myös lueskellut. Kudon rannekkeita annettavaksi kotipalvelun asiakkaille, mutta siinä sivussa yksi rannekepari valmistui itsellekin. Nyt puikoilla on oikeasta pässinpökkimästä tulevat sukat, nekin varmaan jäävät kotiin ja itselleni.

Pesuhuoneen vaatekasat odottavat järjestelyä, mutta sain sentään tänään päällystettyä kaksi pahvilaatikkoa lehdistä nappaamillani kuvilla. Värikuvat ovat sentään parempi vaihtoehto kuin pelkkä ruskea laatikko rumine teksteineen. - Aion lajitella omat ja miehen kamppeet omiin laatikoihinsa lajeittain.

Olihan tässä viikolla vielä yksi ikäväkin juttu. Mies on tavannut sanoa, että meidän yläkerran rapuista ovat kaikki perheenjäsenet yksi toisensa perästä pudonneet. Nyt oli sitten hänen vuoronsa. Alkuviikolla ukkokulta tulla tömähti alimmalta rapulta suoraan pää edellä lattiaan, kun ei hämärässä huomannut rappusta. Päätä hänellä särkee edelleen eli ilmeisesti siinä tuli jonkin asteinen aivotärähdys. Sen lisäksi  hän sai muutaman mustelman ja pienen palkeenkielen sormeen sekä vähän kipua ja särkyä sinne tänne . Onneksi ei hullummin käynyt eikä hän lyönyt päätään esimerkiksi patterin tai tuolin kulmaan, jotka olisivat myös olleet sopivasti hollilla. Vaikka olihan sitä jo tässäkin. Kumpikin tietysti säikähdimme aika tavalla.

Minä en toistaiseksi ole pudonnut näistä sinänsä vähän hankalista portaista, mutta pidänkin tukevasti kiinni joko kaiteesta tai kaiteen pystypuista. Muutamat suunnittelilla olevat tukikahvat on vielä hankkimatta, mutta eiköhän tämä vauhdita nyt sitäkin hanketta. Tänään mies kävi kuitenkin ostamassa palaneiden tilalle uusia lamppuja, ettei ainakaan valonpuutteen takia tipahda toista kertaa portaista. Viimeinen porrasaskelma on tosiaan ollut aioka pimeä, kun valaisimen lamppu taisi palaa jo viime vuoden puolella...

Pihavieraat ovat näemmä tottuneet kiltisti jonottamaan omaa vuoroaan. Tuo kori, jossa joku kasvi yritti kesällä kasvaa, tosin on silloin tällöin käännetty ympäri, jos ei ruokapalvelu ole toiminut.