Hyvä viikko

On  niin vaikea keksiä otsikoita, mutta tuo nyt ainakin on totta. Viikko on taas vierähtänyt ja tässä pientä raporttia hyvästä viikosta. Riensimme tänään aamulla labraan, sitten aamukahville ja sen jälkeen lankaostoksille Lentävään lapaseen. Tulipa taas tehtyä ostoksia, mm. Lapasen kotimaista lampaanvillaa olevaa nimikkolanka Lempiä, joka maksoi maltaita, mutta värit ovat ihanat. En kuitenkaan raaskinut ostaa kuin yhden vyyhdin sini-vihreää ja tekaista siitä sukat. Jaa, taitaa siinä vähän olla polyesteriäkin mukana, kun on sukka- ja kinnaslangaksi ajateltu. Lankaa on nyt talossa, sanoisinko riittävästi muutamaan (muutamaan kymmeneen?) pipoon, huiviin ynnä muuhun asusteeseen.

Ilahduin pari päivää sitten valtavasti, kun avasin nimettömän kirjekuoren  ja mitä sieltä löytyikään? Ystäväni, ex-kollegani Maaret oli kutonut minulle sytopipon, joka saapui Inge Löökin Mummo-kortin saattelemana. Lanka on Novitan Onni-lankaa ja koko ihan sopiva, kuten näkyy. Itkuhan siinä tietysti pääsi, mutta ilosta, ilosta!

Kaikki karvat eivät vielä ole lähteneet, Rotanhäntä on edelleen niskassa, mutta päälaki alkaa olla jo aika paljas ja entinen tumma, paksu tukka on vain muisto. Pitäisiköhän sittenkin mennä kampaajan puheille? Lookki on muutenkin muuttunut eli naama vanhentunut ja koko akka rupsahtanut. Maanantaina saan tikit pois rinnuksista.

Valkosolupiikkikuuri päättyi eilen. Nyt on oikeastaan ensimmäisen kerran ollut "vaivoja". Maha sekosi ja pikkasen väsyttää, mutta syynä kaiketi ovat viikon askareeni plus tietysti tämä vahva lääke, jonka viiden päivän kuuri siis päättyi taas tällä erää. Tämä oli juuri sitä lääkettä, jonka saamisessa apteekista oli vaikeuksia.

Muutama iso työ on vielä edessä ja takana, ne jotka omalta osaltaan ovat syystäkin väsyttäneet. Raivausta riittää talossa, sen jälkeen kun sain parina päivänä pihan suunnilleen talvikuntoon eli vesipytyt tyhjennettyä, yrttiruukut kumottua ja kasvihuoneen suljettua. Rästejä on, kun kesä meni niin kuin meni väsyn vallassa.

Seuraavaksi edessä on pesuhuoneen järjestely. Meillähän saattoi sattua vesivuoto tai oikeammin sattui kanssa. Lämminvesivaraaja rupesi vuotamaan eikä meillä ole tarkkaa tietoa, miten kauan ja millaista vahinkoa se sai aikaiseksi. Vanhan talon vesieristeet eivät taida olla moderneimmasta eikä edes varmimmasta päästä. Kun vessaneteinen saatiin kuntoon ja varaaja korjautettua, niin nyt on pakko tutkia pesuhuoneen lattiat. Homeen hajua tuntui vähäsen, mutta se voi johtua vedellä läträämisestä johtuneesta pyykkien kastumisesta. Ja toivottavasti johtuukin vain siitä. Aloitin kuitenkin kostuneiden pyykkien pesun ja lajittelun. Osa menee suoraan jätesäkkiin, osa pesun jälkeen odottamaan seuraavaa käyttöä.

Rupesimme  myös miettimään pientä muutosta pesuhuoneeseen. Suihkukaappi on jo vähän huono, mutta saa olla sellaisenaan. Pesutuolini mahtuu juuri ja juuri kaappiin ja jopa minä itte sen lisäksi. Kun kaapissa ei ole ovea, vaan muoviverho edessä, on selvä että nyt varsinkin vettä roiskuu ja valuu ulkopuolellekin ja kastelee puhtaat vaatteet.  Mutta amme on todettu tarpeettomaksi. Siitä yritämme päästä eroon ja kierrätyskeskuksen kaveri tulee ensi viikolla katsomaan sitä. Mutta senhän saa se, joka ensimmäiseksi ehtii!

Haluaisiko joku hyväkuntoisen, vain hyvin vähän käytetyn kylpyammeen? 

Nyt semmoinen olisi tarjolla eikä maksa muuta kuin irrottamisen ja peräkärryyn tai autoon kantamisen vaivan. En ole mitannut sitä, mutta kai se täysmittainen on, kun itsekin siihen olen mahtunut. 

Mieleni tekisi ns. rättipatteria nopeuttamaan pyykin kuivumista. Niitähän on tietääkseni piostotulppaliitännälläkin saatavilla. Ennen meidän vessaneteisessä ollut vedenvaraajamme oli niin suuri, että siitä huokuva lämpö oikein hyvin kuivatti myös pesuhuoneen pyykit. Kun varaaja uusittiin kymmenkunta vuotta sitten, oli kehitys mennyt siksi paljon eteenpäin, että varaajapa ei enää fuskaakaan. Kuivausrumpua tai -kaappia emme aio hankkia, mutta voi olla, että pesuhuoneen patteri pitäisi myös uusia.

-----

Melkein jo unohtui. Minähän olin juhlapuhujana viime sunnuntaina ja juhlatilaisuus onnistui erinomaisesti. Sääkin suosi ja mikäs minun oli ollessa, kun kotoa haettiin ja kotiin palautettiin. Puhe on pidetty, tosin annettu aikakin ylitetty, mutta mieli on hyvä. Ja olinpa aika väsynyt, sillä ei tässä ihan vetreimmässä kunnossa tietenkään olla, eikä puolen tunnin esitelmä ihan tuosta vaan suju, varsinkin kun yritin olla lukematta sitä suoraan papeerista. Tilaisuus siis oli paikallisten marttojen 10-vuotisjuhla, jonne olin kutsuttu puhelemaan paikallishistoriasta.

Tilaisuus pidettiin säveltäjä Joonas Kokkosen kotimuseossa Villa Kokkosessa, joka on Alvar Aallon piirtämä, sopivan intiimi ja pieni paikka Järvenpäässä esimerkiksi juuri omaakin juhlaamme ajatellen. Ohjelmaan sisältyi isäntäparin upeat musiikkiesitykset ja tilaisuuden aloittanut yhteinen Uusmaalaisten laulu. Tässä kuva nauttimastamme herkkupöydästä:

Minulla ei ole tänne lisätä muita tuoreita kuvia, mutta mielessä niitä on sitäkin enemmän. Mukavia muistikuvia, kivoja kokemuksia. Vielä kierros juhlapaikassamme, johon kannattaa ainakin virtuaalisesti tutustua:  www.villakokkonen.fi.