keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jouluapua ja -iloa

Te, jotka luitte viikonvaihteen Helsingin Sanomia, pysähdyitte varmaan pitkän kirjoituksen kohdalle. Se kertoi Tanskassa asuvasta suomalaisrouvasta, joka perusti Facebookiin sivun nimeltä Jouluapua. Minut juttu pysäytti ja niin monen muunkin, sillä fb-tykkääjiä on tällä hetkellä jo yli 50.000! Eikä pelkästään tykkääjiä, vaan monet yksityiset ja yritykset ovat ottaneet haasteen vastaan ja antavat ruoka- tai muuta apua suomalaisille köyhille perheille. Käypä katsomassa. Esimerkiksi Kokkikartano lahjoittaa muistaakseni kolmellekymmenelle perheelle jouluruokaa, eräs toinen firma on varannut kaksi yhteensä 500 euron lahjakorttia jne. Tässä linkki, joka toivottavasti myös toimii.-

Perheet ovat itse ilmoittautuneet avuntarvitsijoiksi ja luulenpa, että jo siinä on korkea kynnys monelle. Silti apua pyytäneitä perheitä on käsittääkseni yli 2000 eikä vapaaehtoisten muutaman toimijan "logistiikka" kestä enempää. Netistä, sieltä facebook-sivulta löytyy Suomen kartta, josta itse kukin voi valita, kenelle apunsa - pienen tai vähän suuremman - kohdistaa ja toimittaa jouluiloksi suoraan perille. Avuntarvitsijoita olisi varmasti moninkertainen määrä eri puolilla Suomea.

Suurin osa lahjoittajista on meitä tavallisia ihmisiä. Perheiden tarpeet eivät ole kovin vaativia. Joku yksinhjuoltajaäiti esimerkiksi toivoo itselleen dödöä ja lapselle värikyniä ja paperia. "Oma" perheeni ei vielä ole saanut pakettiaan, sillä kerään siihen parhaillaan leluja ja vähän herkkujakin, kuten äiti toivoi, Yhdet sukatkin ovat vielä vartailla. - Käypä klikkaamassa oma tykkäämisesi, jos olet facebookissa, mutta nappaa samalla haaste vastaan.


Nämä muikeat joulutontut ovat Vekin valmistamia. Kiitos Sude mainiosta vinkistä! Ajattelin, että kun minulla kerran oli varaa ostaa nämä ihanuudet ja monta muuta itsestäni mukavaa juttua, niin on mulla silloin varaa auttaa myös muita.

5 kommenttia:

  1. Voi kyllä olis tuommoinen apu ollut tarpeen minullekin silloin aikanaan. Ensin kakskymppisenä yh-äitinä pienellä palkalla ja sitten nelikymppisenä yh-äitinä työttömänä. Eipä silloin turhia tuhlailtu, mutta hengissä pysyttiin kuitenkin =) Nyt minulla ei enää olekkaan mitään hätää, kun lapset on maailmalla ja itse saan säännöllisesti eläkettä. Tuntuu ihan ruhtinaalliselta =)
    Oi sinulla on peräti kolme noita ihania tonttuja. Minä yhden tein vaihtokauppaa apinalla Vekin ehdotuksesta. Tyttärelle annan sen joululahjaksi. Itsekkäästi ajattelin, että siitä hän muistaa aina äidin jouluna, hihihi.

    VastaaPoista
  2. Ihan hullaannuin näihin tonttuihin. - Muistan kyllä itsekin ne ajat, jolloin olin yksinhuoltaja ja niskassa iso asuntovelka. Tiukoilla oltiin, vaikka olikin kohtuupalkkainen työpaikka. Jotenkin siitä vaan selvittiin. Mutta Sude, nythän me ollaan molemmat onnellisia eläkemuoreja!

    VastaaPoista
  3. Olen seurannut tuota Jouluapua-palstaa ja juuri eilen katsoin, että melkein kaikille tarvitsijoille oli tullut yli kymmenen lupausta lähettää apua. Jotkut jopa ilmoittivat, että enempää eivät tarvitse. Hieno tapa ja oikeaa täsmäapua.

    VastaaPoista
  4. Hienoa että ihmiset auttavat, kun olin lapsi meillekkin seurakunnasta tuotiin ruokakori, siihen aikaa varsinkin oli köyhyyttä, se ruokakori jäi niin selvästi mieleen koko elämän ajaksi.

    VastaaPoista
  5. Oi mitä tonttusia. :) Olen jo pitkään lukenut Suden blogia ja nyt löysin tänne. Tulin ja jäin.

    Iloista joulua ihanien tonttuliinien kanssa. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!