Muutama tonttupoika on jo nyykähtänyt, kuten kuvasta näkyy, mutta muuten joulumme on sujunut erinomaisesti. Syöty on hyvin ja minäkin uskaltauduin ottamaan lasillisen viiniä ja pikkuisen tilkan tillisnapsia, kun sairaalassa antoivat siihen luvan. Tosin on myönnettävä, että puolikkaasta punaviinilasillisesta puolet päätyivät miehen lasiin, kun en koko syksynä, elokuun puolivälin jälkeen, ole tainnut viinilasiin kajota.
Kinkku paistettiin aattoiltana niin, että se saatiin kuorrutettua ja maisteltua sopivasti ennen paavin puhetta. Puheesta emme tietenkään ymmärtäneet montaa sanaa, mutta musiikki ja koko seremonian teennäisyys ei meitä kumpaakaan miellyttänyt. Huippu oli se ällöttävän väriseksi maalattu Jeesus-lapsi punaisine napoineen. Totesimme vain, että taisi Lutherus olla oikealla asialla aikanaan. Mies harmitteli erityisesti tv-lähetyksestä pois jäänyttä loppusoittoa, jonka takia hän erityisesti halusi valvoa. Urut kuulemma olivat erityiset. Urkumusiikkia pääsin minäkin kuuntelemaan aattona, kun mies piti ensin pienen joulukonsertin uruilla ja sitten pianolla. Kuulemma kylläkin viiden vuoden tauko haittasi soittamista. Minä olen niin epämusikaalinen, että mulle soitto meni täydestä.
Mitä kinkkuumme tulee, niin se oli varmaan yksi parhaista, mitä olemme paistaneet. Kotimainen kyllä ja tuoreena ostettu, mutta toimittajasta ei ole tietoa. Voitelin pinnan hunajasinapilla ja sepä antoi mukavan säväyksen kuorrutukseen. Hunajalla on herkuteltu muutenkin, sillä naapurin mehiläistarhaaja toi purkillisen todellista lähihunajaa meille joululahjaksi. Kun sillä maustoin aamulla Tyttären antamaa talviteetä, niin kaikki kurkkukivut ja muut kolotukset hävisivät taivaan tuuliin. Siltä ainakin tuntui. Tavallisesti juon aamulla kannullisen teetä, jossa on puolet Rooibusta ja puolet joko vihreää teetä tai mahdollisesti Earl Greytä.
Samaten joululaatikot olivat niin erinomaisia, etten olisi itsekään osannut parempia tehdä. Vähän lisäilin mausteita ja kermaa lanttu- ja porkkanalaatikkoon, mutta imelletty perunalaatikko ei kaivannut lisukkeita. Kaikki olivat kaupasta tilattuja, mutta lanttu- ja perunalaatikko sinne jonkun pienvalmistajan toimittamia, ettei suorastaan jonkun kotikeittiöstä. Omatekoinen kotijuusto onnistui myös oikein hyvin ja massaa riitti kahteen muottiin. Myös vaari kehui omaa, pikkuveljeni tekemää kotijuustoa, joka oli kuulemma jo aattona syöty melkein kokonaan. Meillä on vielä huomiseksikin juustoa. Kun joulutortuista jäi luumusosetta ja kermaakin oli, tein itselleni perinnejälkiruoan eli luumukräämiä pienen annoksen. Toisen söin eilen, mutta puolet jäi vielä tapaninpäivän jälkiuoaksi. Meillä mieshän ei syö mitään makeaa, paitsi jouluna vähän suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia,
Viime päivinä kurkkuni on tosiaan vähän kipuillut. Ehkä se on juhlajännitteen laukeamista tai sitten mahdollisesti jotain syöpään ja / tai laskimoportin poistoon liittyvää. Kaulan syrjässä ulkopuolella on joka tapauksessa ikävä kohta, muttei onneksi niin häijun näköinen kuin alempana rinnassa oleva kova ja punoittava paikka. Sitähän lääkärit ja hoitajatkit ovat oikein joukolla käyneet ihmettelemässä. Onneksi kuume ei sentään ole noussut yli 37 asteen. Se aina vähän pitää jännitystä yllä, jos olo tuntuu vähänkin kuumeiselta.
Tänään on ollut toistakymmentä astetta pakkasta eli ulos on työnnetty nenää vain sen verran, että sain vietyä lintulaudalle auringonkukan siemeniä ja terassin kaiteelle mantelia ja rusinoita mustarastaalle, joka näyttäytyi muutama päivä sitten. Mantelirouhe näytti kelpaavan muillekin tirpolle, ainakin tali- ja sinitiaisille. Hangelle vein jäniksille talven ensimmäisen kauratarjoilun, sillä jälkiä oli ilmestynyt viime yön aikana tutulle paikalle koivun juurelle. Lumityöt jätettiin suosiolla tulevaisuuteen.
Aaton ajokeli oli karmea, eikä ihme, että kolareitakin sattui pitkin Etelä-Suomea. Kävimme kahvittelemassa vaarin luona ja menomatka sujui mukavasti, mutta sitten siinä kolmen aikoihin alkoi myräkkä, kuten säätiedotus oli jo ennustanutkin. Matka ei ole kovin pitkä, mutta silti mies joutui kertaalleen pysähtymään ja puhdistamaan pyyhkimensulkia ja jos kotimatka olisi vielä jatkunut, olisi toinenkin puhdistuskerta ollut tarpeen. Ehjinä sentään selvisimme kotiin joulua vastaanottamaan, mutta piharoihut jäivät sytyttämättä.
Sydämellistä Tapaninpäivää. <3
VastaaPoista