Juhlapäiviä

Taas on viikko vierähtänyt. Edes itsenäisyyspäivänä en joutanut tänne, mutta juhlaa vietettiin meilläkin perinteisin menoin eli minä telkkarin ääressä, mies päivällä soittamassa kaupungin juhlakonsertissa. Mieli olisi tehnyt mukaan, mutta flunssaa ei nyt ole sopivaa saada, varsinkin kun tästä ensi vuoden puolelle on joka viikko jotain menoa tai muuta ohjelmaa. Menoilla tarkoitan kierrosta labra - tutkimukset - lääkäri - hoidot eli pääasiassa Helsingin reissuja.  Tänään kävimme katsastamassa, miten veteraani ja sotainvalidi, 92 v. oli juhlasta toipunut. En toki olettanutkaan, että hän olisi kunnan itsenäisyysjuhlaan rientänyt, vaikka sitä hän kuitenkin vähän pahoitteli, vanhan vuosikymmenten perinteen katkeamista.

Tänään on heti seuraava juhla ja liputuspäivä eli Jean Sibeliuksen syntymäpäivä, 149 v. Onnea! Sen kunniaksi vaihdan otsikkokuvaksi meidän yhden valaistun joulupuumme, siis kaupungin valaiseman puun. Näitä ihanuuksia on eri puolilla kaupunkia enkä ole kenenkään kuullut pauhaavan rahojen kaivoon heittämisestä. Puu on kuvattu autonlasin läpi vesisateessa.

Nämä suloisen väriset ruusut sain jo viikko sitten mieheltä kauppatuliaisena ja vaikka ne eivät nyt enää ole kuvauskelpoisia, niin kuitenkin sen verran komeita, ettei niitä ole aihetta heittää menemään. Kuva tietenkin on vanhempaa perua.

Juhlaa oli päivällä myös rastailla, jotka ilmestyivät pihapihlajaan. Kuvat epäonnistuivat täydellisesti, valitan, mutta kun ne linnut lentää lepattivat koko ajan edes takaisin, ei kamera pysynyt perässä.

Lopuksi vielä uutisotsikoihin noussut asia. Aiheestakin onesille tullut lista kummallisista nimistä, joita vanhemmat välttämättä haluavat antaa lapsilleen, lastensa kiusaksi. Tässäpä muutamia tuoreita nimiä, joita on vain yhdet kappaleet: Ninnuida, Eleaomena, Meamolla, Unnaluuna, Nuukoliver, Puromatti, Apila, Aurinko, Puru, Nietos, Repo, Peippo, Puru, Routa, Riemu ja Murarak. - Joo, tulepa mummin Puromatti-Mubarak jo sisälle ja käske Peippo ja Repo myös!