Näemmä kirjoitan nykyisin vain kerran viikossa, kun aikaisemmin tekstiä ryöpsähti päivittäin. Onpa tässä yhtä ja toista tapahtunutkin, mutten ole joutanut paljonkaan tietokoneelle. Tänään kävin Helsingissä sytostaateissa ja tapasin hyvän ystäväni hoitojen päätteeksi kahvittelun merkeissä. Suureksi yllätykseni Kelan tilauskeskuksesta tilaamani taksikuski soitti jo 45 minuuttia etuajassa. Kun tilasin auton kello kahdeksi, niin enpä ymmärtänyt, että tilauskeskuksen neiti käsitti, että minun pitää olla kotona silloin. Minä taas pidin selvänä, että jos tilaan pirssin kahdeksi, niin se tarkoittaa lähtöaikaa.
Menomatkalla puolestaan osui hauskasti, kun tilauskeskus lähetti minua noutamaan juuri sen auton, jota olen koko syksyn käyttänyt vakiotaksina. Nythän Kela suuressa viisaudessaan ei pidä vakavimman asteista imusolmukesyöpää niin vakavana asiana, että sallisi tällaisen ylellisyyden kuin tutun vakiotaksin käytön. Joka puolella varoitellaan infektiovaarasta, mutta edes se ei hellyttänyt virkailijaa, vaikka mainitsin tuttavan sukulaisen, joka juuri taksissa sai keuhkokuumeen. Neuvo oli, että pitää tarkistaa, ettei kuskilla ole flunssaa! Onneksi nämä eivät ole vielä ryhtyneet harjoittelemaan kimppakyytien yhdistelyä. Siinä se soppa onkin valmis, kun ei homma aukottomaswti nytkään toimi.
Ajelin Kelakyydillä edellisen kerran viime perjantaina, kun kuume yllättäen nousi yli 38:n. Aluesairaalassa se oli jo 39 ja niinpä köllöttelin sairaalapedissä perjantaiyöstä maanantai-iltapäivään. Selvää syytä ei löytynyt, mutta mahdollisesti yksi vaihtoehto on tuo rinnan kivikova ja punoittava laskimoportin kohta. Syöpäpotilalle voi myös ilman syytäkin ilmaantua äkkinäisiä kuumepiikkejä. Olin kaksi päivää antibioottitiputuksessa ja sitten seurannassa lopun ajan eikä kuume enää noussut uudestaan,
Tytär tuli tänään auttamaan perjantain glögijuhlien järjestelyissä ja huomenna saan lisäapua. Nyt tänä yönä pitäisi vielä etsiä muutamia joulukoristeita juhlapöydän somisteeksi. Iki-ihant tontut pääsevät kunniapaikalle, ks. edellistä postausta.
Mutta ei pitäisi olla poissa kotoa. Nytkin viikonvaihteen äkkilumi katkoi hirmuisen määrän pihamäntyjen oksia ja mikä ikävintä, katajameni lähes juuresta poikki. Tuossa makaa köllöttelee.
Isot oksat makaavat vielä puussa, vaikka on niitä maahankin asti riitttänyt. --- Tähän nukahdin kesken lauseen, josta en enää saanut mitään tolkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!