Joulurauhaa!

Perjantaina vietimme upean illan ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa. Itse en olisi mitenkään selvinnyt järjestelyistä ja tarjoiluista, mutta kun oli hyviä ystäviä, sain itse nauttia juhlimisesta. Mies haki kaupasta tarvikkeet ja toiset silittivät liinat, imuroivat, kattoivat pöydän, paistoivat, kuumensivat glögit, tarjoilivat  ja vielä tiskasivat astiatkin. Kakut ja pikkuleivätkin tulivat valmiina taloon.

Tarjoomukset olivat vuosien mittaan hioutuneet nykyisiksi: glögiä kahta lajia, lihalientä ja gluteenittomia cocktailpiirakoita, munavoita ja juustoa sekä vaihdellen yhtä tai kahta kakkua ja piparia, suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia unohtamatta.

Juhlan kruunasi perinteinen kotikonsertti, tällä kertaa kuuden puhaltimen ja yhden sellon voimin. Otin runsaasti kuvia, mutta eipä niitä tohdi tänne laittaa, kun en ole kysynyt lupaakaan. Suloisia pieniä tonttutyttösiäkin oli paikalla naapurista. Kun ei konsertti meinannut alkaa tarpeeksi ripeästi, kannustivat tytöt reippaasti: "Lisää musaa!"

Yksi takaisku sattui tänäkin vuonna. Tyttären nillkurit kokoa 37 vaihtuivat jonkun muun jalkineisiin. Samoin kävi vuosi sitten, jolloin yhden tarjoilija-martan kengät vaihtuivat naapurin kenkiin. Ne onneksi löytyivät oikeille omistajilleen. Nyt olen yrittänyt viestitellä eri suuntiin kadonneista, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tärpännyt.

Ilta sujui hienosti jaksamisenikin kannalta. On selvä, että sairaskin ihminen skarppaa tällaisessa tilanteessa ihan vaistomaisesti ja voimia riittää ihmeesti. Olin vielä eilenkin aika reipasta tyttöä, mutta kun tänään alkoi valkosolujen kasvatus, nukuin piikin jälkeen toista tuntia iltapäiväunia. Kuume ei onneksi ole noussut eli kaikki hyvin.

Oma joulumme alkoi perjantaina. Tänään piipahdimme viemässä isälle karjalanpiirakoita ja munavoita ja muutaman palan taatelikakkua, sillä hän ei pyörätuolimiehenä pääse millään taloomme. Toinen systeri oli myös käymässä ja juuri kun lähdimme, tuli pikkuveli mukanaan komea kotijuusto. Huomenna eli siis tänään saan eli joudun hankkimaan tukisukat, joiden valmistumisesta soitettiin perjantaina. Yäk!

Mies käy vielä tekemässä jouluherkkuostokset, kuten hakemassa tilatun kinkun ja laatikot sekä kalat ynnä muun tarpeellisen, joiden varassa elämme koko viikon. Kotijuuston aion tehdä itse, mutta laatikot tulevat valmiina. Aatonaattona minulla on labrakäynti, jonka jälkeen käymme jouluaamiaisella. Aattona ajamme tyttären ja lapsenlapsen kanssa vielä vaaria tervehtimään ja sitä ennen muutamalla joulutervehdyksellä, jolloin tapaamme kaikki lapset ja lapsenlapsetkin.

Muutamaan vuoteen emme enää ole jaksaneet järjestää joululounaita lapsille. Tuo glögitilaisuus, joka samalla on isännän syntymäpäivä, on vienyt sen verran tarkkaan voimat ja ikäkin tietysti alkaa painaa. Olisi jo nuorempien vuoro, mutta lapsetkin kai haluavat viettää joulunsa omissa porukoissaan. Hyvinhän me kaksistaankin pärjäämme ja on taloudellisestikin eri asia ostaa pieniä herkkuja kahdelle hengelle kuin yli tusinalle. Joka vuosi kuitenkin tuntuu vähän haikealta, sillä olivat ne kivoja iltapäiviä. Pääsiäisateriasta yritämme vielä pitää kiinni.

Nyt ei muuta kuin

Joulurauhaa kaikille!