Kello soimaan!

Tänään olen harvinaisen aikaisin tietokoneella, sillä kello pitää laittaa soimaan omien standardieni mukaan anivarhain. Aamun labrakokeiden takia paastokin alkoi jo monta tuntia sitten. Mutta kerronpa, mitä herkkua söimme illalla. Otin  kuvankin, mutta ruoka ei ole niin esteettisen näköistä, että kameraa kannatti raahata yläkertaan.

Pannaan nyt yksi kuvituskuva, kun ruoasta on tässä pian puhe. Nämä Arabiat ovat taatusti kotoisin Arabian tehtaasta, eivät mistään Helsingin keramiikkatehtaasta, saati Thaimaasta. Illusia-astiaston suunnittelija on Heikki Orvola ja koristelun takana Fujimo Ishimoto, suomalaistunut japanilaismestari. Edessä nämä valkoiset, joiden kuvaaminen ei oikein onnistunut, on Heljä Liukko-Sundströmin Tuuli-sarjan kermanekka ja sokeriastia. Illusiaa minulla on koko lailla täydellinen astiasto kahvi- ja teekuppeja myöten, mutta Tuuli-sarjaa vain nämä ja taitaa olla kastemaljanakin käytetty linnunmuotoinen upea vati, ellen ole antanut sitä tyttärelle. Otin laiskuuttani kuvan suoraan kaapista ja sen takia yksi paperiservettikin on päässyt vahingossa kuvaan. Kumpaakaan astiastoa ei ole vuosikausiin enää valmistettu. Enkä erikoisesti onneksi ole astioita ostamassakaan. Ja jos ja kun arabiatkin tulevat vierailta mailta, niin mikään ei pidä enää uskollisena merkille. Kuten tähän asti.

No niin, illan herkkuruokaan. Kun kaupassa oli viime viikolla tarjouksessa possun suolalapaa, niin mieshän innostui ja osti sitä heti 1,7 kilon palan. Lisäksi sovimme, että hän ostaa kolme purkkia Rasilaisen hapankaalia, yhteensä 1,2 kg. Leikkasin lihan aika isoiksi kuutioiksi, joita ruskistin vähän valkosipulilla maustetussa ruokaöljyssä, jossa käytin myös kaksi rasiaa hapankaalia. (Kolmatta en enää viitsinyt.) Nesteeksi käytin ikivanhan valkoviinilaatikon loput, olisikohan ollut noin 1,5 desiä. Sitten silppusin yhden porkkanan, lohkoin neljä punasipulia ja neljä keltasipulia ja padan kansi kiinni. Jaa, vähän laitoin mustapippuria myllystä. - Lisäys: Unohdin mainita, että vihoviimeiseksi lisäsin 5 keitettyä punajuurta edelliseltä päivältä ja pari teelusikallista hunajaa.

Tämä pata muhi hellalla nelisen tuntia. Jossain vaiheessa lisäsin pari teelusikallista hunajaa ja maistelin suotaa. Lihapala oli hyvä: luu oli pieni ja se meni tietysti myös pataan, samoin kamara, joka näyttikin hajonneen tuhannen silpuksi läskeineen tuon neljän tunnin aikana. En muista, että olisin syönyt näin hyvää hapankaalipataa aikoihin, jos koskaan. Vähän me kyllä höystimme sitä lautasella smetanalla, mutta olisi se ilmankin maistunut. Annos oli sen verran suuri, että kyllä siitä varmaan pari ateriaa vielä syödään.

Huomenna menemme johonkin aamupalalle sitten kun pääsen tutkimuksista. Jos nyt pääsen kotiin, kuten tietysti toivon. Sairaalakassi on otettu esille, mutten vielä pakannut sitä.