Syksy taisi alkaa

Syksy sitten alkoi. Lämpömittari on täyttänyt koko. päivän vähän toistakymmentä astetta ja satanutkin on  niin, etten viitsinyt rämpiä edes kasvihuoneelle. Oikeastaan pelkäsin liukastumista märällä nurmella. Ikkunaluukku sentään on siellä kiinni, mutta ovi auki. Kun sänkykamarin patteri on epähuomiossa jäänyt keväällä päälle tai oikeastaan en näillä silmilläni saanut selvää, mikä oli on- ja mikä off-asento, niin nythän se eilen illalla paukkasi sitten ensimmäisen kerran päälle. Äkkiä pois päältä! Ei vielä voi olla lämmityksen aika. Riittää, kun maksamme pakkaskuukausien karmeita sähkölaskuja.

Toivottavasti saamme vielä sellaisia ihanan aurinkoisia ja kuulaita syyspäiviä, jolloin on kiva laittaa pihaa talviteloilleen. Sen opin keväällä, että olisi hyvä kiskoa ainakin kuolleet tomaatinrungot pois kasvihuonelaatikoista jo syksyllä. Kompostikin piti vielä tyhjentää, mutta saapi nähdä. Voihan olla, että saan pihankaivelukiellon, kuten keväälläkin oli, eikä lukiolaispoikaa ehkä tohdi värvätä noin vain töihin mummilaan. Toisaalta kaikki kesäkukat kukkivat vielä ihanasti, paitsi muutamat aikaisemmin kuolleet ja se lobelia, jota en viimeksi ylettynyt kastelemaan kunnolla. Olisi kiva katsella niitä vielä pitkään... ainakin ensimmäisiin yöpakkasiin asti. Puutarhakaupat kyllä myyvät jo innolla callunaa ja kanervaa, jotka eivät kumpikaan inspiroi minua yhtään. Sen sijaan toivon, että muutamat muratit talvehtisivat. Viihtyyköhän tämä maljaköynnös muuten sisällä?

Sisällä muuten kukkii "hullun lailla" K-ystävältäni saatu soilikki. Sen lehdetkin ovat monta kymmentä senttiä pitkät ja leveätkin viel. Sinistä kukkaa on lykännyt jo monta viikkoa. Samoin orkidea rupesi kukkimaan uudestaan. Jokohan mainostin sitä etukäteen. Siirsin toisenkin orkidean samaan paikkaan salin ikkunalaudalle, kun se tuntuu olevan otollinen kasvupaikka.

Kolmas, vielä suurempi ylläri-pylläri on sekin sisäkasvi, jonka nimeä en muista: ruusu...jotain tai joku...olisikohan itämaan ruusu tai jotain sinne päin. Vankkarunkoinen ja talvella lehtensä tiputtava kasvi. Se on kitunut ikkunalaudalla parisen vuotta ja nyt, pari päivää sitten huomasin yhden punaisen kukan, joka muistuttaa maljaköynnöksen kukkaa. Pitäisi ottaa kuva, jos joku sen tunnistaisi. Ilon aiheita kaikki nämäkin! --- Se muuten on aavikkoruusu, selviai viherpeukaloiden sivuilta www.viherpeukalot.fi missä on kuvakin.

Kukkasista toisiin asioihin. Eihän ne yllätyksenä tulleet, mutta silti. Asia koskee nyt miestäni, jolla lääkäri arveli olevan alkava silmänpohjan kostea ikärappeuma eli makuladegeneraatio. Asiaan toivottavsti päästiin ajoissa kiinni, vaikka 30 prosenttia silmän näöstä onkin jo mennyt. Nyt hän sai "piikin silmäänsä" ja vastaavia piikityksiä on kuukauden välein ainakin kahdesti. Lääke kuulosti samalta tai saman tapaiselta, mitä itse olen saanut syöpäsairaalassa. Jatkosta sen pitemmälle ei ollut puhettakaan, mutta ainakaan tämä ensimmäinen piikitys ei ole aiheuttanut sivuoireita tai muuta. Toivottavasti se myös tepsii. Tämä sairaus on yleisin näkövammaisuuden aiheuttaja Suomessa aiheuttaen noin 60 % yli 65-vuotiaiden näkövammaisuudesta.

Seuraavat tiedot on poimittu suoraan netistä, Novartisen sivuilta, jossa myös lähteet mainitaan ja tekstiä lyhentäen sekä tiivistäen:

Tätä sairautta on kahta lajia, kuiva ja kostea. Nesteisessä (kosteassa) ikärappeumassa silmän verkkokalvon alla olevasta verisuonikerroksesta alkaa työntyä uudissuonia verkkokalvon alle. Nämä uudet verisuonet ovat rakenteeltaan heikompia ja vuotavat herkästi nestettä. Tämä johtaa turvotukseen, verenvuotoihin ja arpikudoksen muodostukseen keskeisen näön alueella sekä lopulta näöntarkkuuden huononemiseen.

Tauti havaitaan useimmiten keskeisen näöntarkkuuden alentumisena. Tyypillisiä oireita ovat muun muassa suorien viivojen näkyminen vääristyneinä, kuvakoon muutokset (suurenevat tai pienenevät) ja keskellä näkökenttää näkyvä harmaa läiskä tai puuttuva alue. Välillä saattaa esiintyä muutoksia värinäössä erityisesti sinisen ja keltaisen näkemisessä. Ilman hoitoa kostea ikärappeuma etenee, joskus nopeastikin. Jos se huomataan vasta kun näkö heikkenee myös toisessa, ”terveessä” silmässä, saattaa näkö ensin vaurioituneessa silmässä jo olla tehokkaan hoidon ulkopuolella.

Silmänpohjan kosteaan ikärappeumaan on useita vuosia ollut hoitomuotoja, jotka pysäyttävät ja jopa parantavat näön heikkenemistä.etenee, joskus nopeastikin. 

Ilman hoitoa noin puolet yli 5 vuotta tautia sairastaneista potilaista voi menettää näkökyvystään niin paljon, että heidät luokitellaan sokeiksi.