Syksyn väritystä alkaa jo vähitellen olla puissa, mutta yllättävän vähän. Likaisen kirjavat koivunlehdet kyllä lentelivät aamutuulessa. Ensi yöksi on luvattu kylmää, mutta onneksi ehdin kuvata rapun kaiteessa roikkuvan krassin upeat kukat ennen kuin halla vie. Ne kai ovat niitä ensimmäisiä, jotka paleltuvat.
Tänä vuonna auringonkukka ja kehäkukka eivät menestyneet lainkaan, sillä ne eivät edes itäneet perunalaatikoissa. Yksi ainoa auringonkukka on nyt päivä, pari sitten avannut surkean pienen kukkansa pihapöydän kukkalaatikossa. Se on oravan istuttama, sillä siihen nimenomaiseen paikkaan en siemeniä kylvänyt. Maa-artisokkakin ehkä vielä ehtii avata muutaman kukan. Suurin osa on kasvihuoneen ulkopuolella, mutta yksi varsi sojottaa terassin kukkalaatikossakin testimielessä, josko se siinä talvehtisi.
Ulkeläimet eli hiiret taikka rotat ovat löytäneet jo tiensä ulkoeteiseen. Vuorivilloja on pöyhitty heidän kolonsa ulkopuolelle ja kun minulla oli ämpärillinen juureksia eteisessä, niin kaikkia porkkanoita ja yhtä punajuurta oli ehditty jyrsiä ennen kuin huomasin ja toin sangon sisälle.
Tänään siis oli vaaripäivä ja pullakaupan kautta ajettiin. Täytetyt ruissämpylät, bebe-leivokset ja puolukkapullat lähtivät matkaan. Vaikken minäkään kaikkea kerralla nakertanut, niin illalla kyllä sokerit olivat aika sekaisin, kun en tietenkään älynnyt tai muistanut ottaa insuliinia mukaan. Mutta herkkua olivat! Bebe-leivokset ovat vaarin suurta herkkua ja pullat vastapaistettuja. Päällä oli keko tuoreita puolukoita, jotka oli kai "niitattu" paikalleen hunajalla. Nam-nam.
Samalla kun kahvittelimme, niin kuulimme hääkuulumiset. Hääkuva oli jo facebookissa, mutta katsotaan, näenkö vielä muita kuvia. Enkä tiedä, miten laajaan jakeluun ne kuvansa edes haluavat. Mutta nätti kuva oli, sulhanen komea ja morsian kuin metsänkeiju.
Seremoniasta hän tosin ei huonokuuloisena ollut saanut mitään selvää, mutta muuten meni hyvin. Herttileijaa, 93-vuotias ukko juhli puoli kymmeneen asti, kun vihkitoimitus alkoi klo 16. Ja tunnin matka kumpaankin suuntaan sen lisäksi. Minusta ei todellakaan olisi siihen ollut. Vaari tosin istui koko ajan pyörätuolissa, varmaan pylly puuduksissa, mutta systeri kantoi ruokaa eteen. Ja vissiin sopivaan tahtiin valko- ja punaviiniä sekä konjakkihömpsyäkin. Ruoka oli kaiketi ollut hyvää, mutta vanhalle miehelle lajit ehkä tuntemattomia. Täytyy haastatella nuorempia häävieraita.
Oma juhlaherkkumme viikonloppuna oli tämä, nimenomaan juuri tämä kuvan kotijuusto, joka meni nopeasti ns. parempiin suihin. Jostain syystä sain inspiraation ruveta juustontekoon ja hyvää siitä tulikin. Olisiko osuutensa ollut purkillisella vanhentunutta kermaa, jonka löysin jääkaapin kätköistä? Tämä on vaarinkin herkkua, mutta hyvä ettemme vieneet, kun hän ei kuitenkaan olisi ehtinyt sitä - ehkä - syödä ennen reissuun lähtöä. Eikä sitä kyllä ollut enää jäljelläkään. Sen takia en satsannut esillepanoonkaan.
Se mikä päivästä jäi jäljelle, meni pakolaissukkaprojektissa. Nyt menossa on sukkapari nro 9, ellen väärin muista. Tavoite on 10 paria tässä vaiheessa. Ja sain minä kirjoitetuksikin yhden kappaleen tai ainakin aihion siitä. Näitä syntyy ei edes kovin systemaattisesti pieninä paloina, jotka saavat myöhemmin etsiä omat paikkansa, muokkaantuvat ja saavat varmaan täydennystä taikka tiivistystä. Mutta ompahan jotain jo paperilla, siis ruutuvihoissa.Useassa vihossa. On jotain tietokoneellakin. Pääasiassa olen ollut kyläkirjahankkeen kimpussa, mutta nyt alkaa oma kirja jo polttaa.
Kas, pian nukkumatin maille. Sain huomiseksi jalkahoidon kello kymmeneksi,
Hei taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!