Luova tauko tai sitten ei

Kirjantekeleeni eli käsikirjoitus ja kuvat kahta lukuun ottamatta lähtivät toissapäivänä taittajalle.Nyt tietysti olisi hyvää aikaa ruveta tekemään listaa julkkarivieraista, raivata lähdemateriaalit sievästi hyllyyn tai aloittaa raivaus eteisen romuista. Ilmeisesti on kuitenkin pakko pitää pieni luova tauko, tai ainakin se tekisi hyvää. Toisaalta naputtelin tänään yhden ihan pienen jutun Nukkekoti-lehteen, jota en aikaisemmin ole avustanutkaan. Juttu on vielä omalla koneella ja se käsittelee taloani, joka oli Tampereen näyttelyssä. Ei vähät mitään, olisi mummi-vainaa kauhistellut. Sitä en tietysti tiedä, kelpaako tarinani, kun vasta sitä tyrkytän.

Lumikin sitten tuli, mutta onneksi myös suli melkein saman tien. Jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan, ovat aikaisemmin esittämäni sinivuokot vähän viluisen näköisiä tuossa maahan tipahtaneen lintupöntön vieressä. Se on siinä, kun ei kumpikaan uskalla kiivetä korkeammille tikkaille. - Kevät kuitenkin etenee ja sen huomaa fasaaniherrasta, joka tepastelee pitkin pihaa. Sain vain herran kuvaan, mutta kyllä rouvakin oli paikalla. Ilmeisesti useampikin rouva, sillä nämä kuulemma ovat moniavioisia.

Terapiatyönä olen talven aikana tehnyt yhden neulepaidan, yhden röijyn, yhden kesäneuleen ja sille simppelin huivin ja nyt kudon sukkaa. Terapaa mielelle, terapiaa sormille. Röijystä puuttuu napit ja ehkä viimeinen silaus muutenkin, mutta osat on kyllä kaikissa vaatekappaleissa ommeltu kasaan.