Viikko vilahti

Taas ollaan lauantain puolella eli onpa viikko vilahtanut nopeasti. Kävin sentään yhtenä päivänä lääkärissä, sain kudottua yhden sukkaparin valmiiksi ja toisen puolivalmiiksi ja kävihän Ratsastajatyttökin. Mies ramppasi muutamaan otteeseen asioilla, apteekissa, kaverinsa luona ja vakuutusyhtiössä hoitamassa hevosen ja matkatavaroiden vakuutusasioita. Niillä reissuilla ilmeni asioita, joita tytär itse ei olisi varmaan osannut ottaa edes huomioon, mutta nyt asioiden pitäisi olla järjestyksessä. Lähtö onkin luultavasti jo viikolla, joten halit taisivat jäädä tällä kertaa halaamatta.

Mutta niin paljon tuo lähtö on minullakin takaraivossa, että näin viime yönä unta: olin itse Saksassa. Paikkakunnalla oli aukealla pellolla harvakseltaan punaisia mökkejä, jotka olivat hevosihmisten majapaikkoja. Ruoka tarjottiin jostain keskuskeittiöstä ja sain lautasellisen laihaa keittoa, jossa juuressuikale etsi kaveriaan. Makkaraa oli sentään keitossa yksi viidentoista sentin kokonainen, HK:n sinisen näköinen pötkö ja muutama viipale lisäksi. Toivottavasti tämä ei ennakoi tulevaa. Sitten näin toisenkin unen, jossa taisi esiintyä itse keisarinna Katariina upeassa palatsissaan, mutta enempää en enää siitä muista. Mies lukee parhaillaan uusinta Hirvisaarta.

Tämä ihana soilikki ei kuki meidän vaan ystäväni ikkunalaudalla tai siis ikkunan edessä. Täytyykin muistaa pyytää lehdenpala, jos siitä saisi kasvatettua meillekin. Meillä tosin on aika pienet ikkunat ja puitakin sen verran, ettei edes ikkunalaudoilla valo riitä kaikille kasveille.