Kevättä odotellessa

Olisipa jo kesä ja pääsisi parvekkeelle ottamaan aurinkoa lempeän Fat Boyn syleilyyn! Syksyllä tämän purkamiseen tarvittiin voimia; toivottavasti saamme patjan keväällä viritettyä takaisin paikalleen. Tämähän imee vettä kuin sieni, tietenkin, vaikka huonekalukauppias muuta väitti. Joku muovifroteen tapainen viritys pitää suunnitella ensi kesäksi, ettei ainakaan takamus kastu. Vesi tietysti kerääntyy sopivasti juuri siihen paikkaan.

Päivä on ollut sään puolesta ikävä. Lunta tuiskutti koko päivän melkein vaakasuoraan. Kun se hetkeksi lakkasi, minulle tuli kiire kompostille.Mies kehui eilen, ettei ole tarvinnut yhtään tehdä lumitöitä. Sen kyllä huomasinkin, kun kahlasin lähes saappaanvarsiin ulottuvassa hangessa. Vielä täytyy käydä viemässä jänisten kaurat hangelle.

Jäniksistä puheenollen, kerroin miten eilisessä telkkarin ruokakilpailussa tehtävänä oli nylkeä kani. Huh-huh.Mies siitä kuitenkin inspiroitui niin että toi kaupasta pakastetun (ja onneksi nyljetyn) brasilialaisen jäniksen. Mies on kuulemma kyllä ennenkin laittanut jänisruokaa, joten ehkä kokki vaihtuu sunnuntaina. Luultavasti syömme jänistä kermakastikkeessa. Minä en ole syönyt juuri mitään riistaa, sillä enempää isä kuin ex-mieskään ei ole ollenkaan harrastanut metsästämistä. Tämä nykyinen on nuorempana käynyt jänisjahdissa, mutta nyt ei talossa ole enää pyssyjäkään.

Tietysti kaupan pakastealtaasta saa monenlaista riistaakin, jos vain raaskii ostaa. Joskus kyllä harmitti, kun kuuntelimme lähisukulaisten puhuvan täysistä pakastimista, joita ei ole millään saanut syötyä tyhjäksi ennen seuraavaa hirvestyskautta. Ei vaan tullut mieleenkään kysyä, haluaisimmeko esimerkiksi me avustaa tyhjentämisessä. Ja kerjäämäänhän ei ruvettu.