Tilannekatsausta

Sokerit heittävät rajusti. Onneksi sain tänään mittaliuskoja ja insuliinipiikkejä. Hyvinkään diabeteshoitaja soitti aamulla perään ja kyseli kulumisia - ja oli ihan kauhuissaan korkeista lukemista. Kun sitten iltapäivällä taas pääsin pistämään insuliinia, niin olo koheni ja arvotkin laskivat.  Mies käy huomenna apteekissa hakemassa lisää lääkettä, joten kaipa tämä tästä hyvin sujuu., Hoitaja oli vähän sitä mieltä, että rouva on pian kanttuvei, jos ei lukemia saada järjestykseen.

Maanantaina minulla on meidän kylän diabeteshoitajalle aika, joten siellä varmaan selviävät loputkin epäselvyydet. On tässä aika opetteleminen. Huomenna  on labra ja sen jälkeen perinteitä noudattaen aamupala. Pulliokiskalle ajateltiin mennä. Syöpäsairaalan  lääkäri soittaa iltapäivällä. Kaipa sielläkin on huoli hurjista lukemistani. Syytä ei ilmeisesti tarvitse arvuutella, vaan se löytyy kortisoni-lääkityksestä. Aikaisemmin sokerini ovat olleet aika hyvin tasapainossa pillerilääkityksellä ja senpä takia en osannut edes ennakoida tilannetta. Eikä syöpäsairaala suuremmin huomannut sokereitanikaan mitata tai mittauttaa labrakäynneillä.

Mutta kevättä tekee, vaikka aamulla auton ikkunat näyttivätkin olevan vähän jäässä. Luultavasti nämä lumikellot ovat meidän pihan lähes ainoat kevätkukat, ellei sitten muutama krookus nousisi nurmikolta. Fasaaanit ja jänikset toaitavat pitää huolen parista tulpaanista.  Onhan tietysti mahdollista, että sinivuokko, valkovuokko ja keltavuokkokin kukkisi. Katutyyö tosin saattoi hävittää tontin laidalla olleen keltavuokon, mutta elämme toivossa että juurta olisi vielä jäljellä.

Tänään tuli syöpäyhdistyksen lehti ja siinä taisi olla maininta, että sytostaattihoitojen jälkeen kukkien mullanvaihto, kasvimaan kääntely ja muut pihatyöt ovat ankarasti kiellettyjä puuhia. Olin jo tilaamassa - ja tilaankin - kesäkukkia ja jonkusen perennan sekä ainakin tomaatintaimia. Jospa saisisn Tyttären tai Kesärengin avuksi?

Siinähän päivä sitten menikin. Aamulla olo oli aika huono ja nukuinkin pitkät aamupäiväunet tuolissa.  Omia tuntemuksiani en oikein osaa vielä tunnistaa. Tein varmasti virheenkin, kun lääkitsin itseäni mustikkasopalla, kun insuliinikynän neulat olivat loppu. En muutakaan keksinyt. Hoitaja sitten neuvoi, että vesi paras lääke on. Nyt tuntuu turvalliselta, kun saan mitattua ja piikitettyä itseäni tarpeen mukaan. Onneksi mulla ei ole piikkikammoa ja johon siihen lajiin on tässä ehtinyt tottuakin.  Nyt mittaamista ja pistelyä on todella monta kertaa päivässä.

Kevättä tekee

Tämä komea fasaanikukkokin huomasi, että nyt on kevät. Se mennä viipotti pitkin pihaa ja tietysti huuteli emäntää itselleen. Päivä olikin ihanan aurinkoinen ja lähes lämmin. Kävin kompostilla ja onneksi ohoksasin ottaa kameran mukaan. Lumikellot kukkivat jo kauniisti. tammenlehtien lomassa.

Päivä meni melkein ssokeriasioissa, mittaillessa arvoja ja miettiessä asioita. Onneksi sain ajan diabeteshoitajalle jo maanantaiksi. Huomenna on diabetes-apuvälineiden jakelu eli saan topivottavasti mittaliuskoja ja insuliinitarvikkeita ynnä muuta tarpeellista. Ehkä tämä tästä lähtee. Nyt tosin suurin huoleni on näkö, josta tietenkin keskustellaan maanantaina. Onneksi pystynb lukemaan, mutta kirjoittaminen ilman merkittävää fonttikoon suurentamista on lähes mahdotonta. Voi-voi ja vali-vali. Kortisoni tai sokerit sen varmaan aiheuttavat. Toivon totisesti, että tämä on ohimenevä ilmiö. - Enää en viitsi edes pyytää anteeksi kirjoitusvirheitä.

Huomenna on asiointipäivä, samoin perjantaina, jolloin on labrareissu heti aamulla. Lääkäri soittaa iltapäivällä. Syöpäsairaalaankin tuli jo kutsu kesäkuulle, jolloin ilmeisesti käydään lääpi tulevaa hoito- ja tarkkailusuunnitelmaa. Tämä viheliäinen kortisoni onikävä lääke, mutta toisaalta, jos se kurittaa syöpäsoluja, niin kyllä minä jaksan tökkiä piikkejä mahaani.

Juu, meinasin minä polttaa talonkin aamulla. Kuumensin vettä aamupuuroa varten ja jotenkin toinen keittolevy oli mennyt päälle, vaikkei induktioliedessä semmoista pitäisi tapahtua. Liedellä oli peletitarjotin ja sen päällä talouspaperia ja muutama luumu. En ole tiennytkään, että luumut voivat palaa iloisella liekillä. Käry oli ikävä, mutta onneksi huomasin aika pian onnettomuuden eikä sen suurempaa vahinkoa päässyt sattumaan. Tarjottimsesta kylläkin maalit paloivat. Pitää varmaan siirtyä mikropuuroon...

Osastolla oltiin

On se vaan hyvä raijata painavaa sairaalakassia mukanaan. tohvelit, käsityö, kirja ja ehkä toinenkin, hygieniatarvikkeet, huivi ja mitähän vielä? Kännykän laturi ainakin. Näillä jo pärjätään. Niinhän minut napattiin sisölle, syynä veriarvot ja diabeteksen paheneminen. OLisihan tuo pitönyt viikolla.  Pissatti, janotti, väsytti.Helsingistä ajetettiin aluesairaalaan Hyvinkäälle saamaan opastusta, sillä arvot eivät liikahtaneet mihinkään suuntaan, vaikka insuliinia lykyttiin kauheita määrä. Diabeteshoitaja oikein laskukoneella laski ja kauhisteli. Huomenna pitää mennä terkkariin hakemaan apuvälineitä jvissiin tarkistamaan ohjeitakin. Tämähän on minulle vallan uusi tilanne. Näökökään ei ole parantunut.

Veriarvoissakin n vieklä jotain häikkää, mutta siinä tohinassa en ees arvvannut, milloinka on seuraavaat kokeet, Kotisoni levittää naamaa ja aiheyuttaa vielä tämänkin vaivan. Parasta on kuitenkin olla kotona.

Leppeää tulevaa naistenpäivää

Tämä täti ei kukaties pääse sunnuntaina toivottamaan naistenpäivää muille kuin syöpäsairaalan kollegoille ja hoitajille. Hyvät veriaarvot ovat tyiessään ja trombosyytit laskeneet oikein kovastikin. Se tiesi sitä, että sunnuntaiaamuna reissataan taaas Helsinfiin, ensin verikokeisiin ja sitten lääkärin puheille. On minulla muutakin asiaa. Sokeriarvot ovat tähtitieteelliset, kun pitkästä aikaa hoksasin ne mitata. Syöpä on vienyt voimat ja energiat niin etteivät nuo mittaukset ole tulleet edes mieleenkään, varsinkin kun arvot ovat olleet hyvin tasaiset. No nyt ne sitten melkein ttriplaantuivat. Johan minä tätä väsymystä ja hillitöntä janoa ihmettelinkin ja tässä kai syy. Pissallakin saa rampata ihan työkseen.. Jossain vaiheessa sairaalassa arveltiin, että edessä on insuliinipiitkkys, johtuen näistä syöpähoidoista.

Vallan merkillisiä olen muutenkin kokenut. Seurustellut vainajien kanssa. Ja illansuussa, kun olin nokkaunilla, tuli mieheni herättämään minut. Mutta kummallisinta oli se, että hän väittää kivn kovaan, ettei käynyt lähelläkään, saati herättänyt. Enhän nyt sentään ole sekoamassa eikä siltäkään tunnu, että sukulaiset olisivat jo minua noutamassa, mutta silti tuntuu vähän kummalta. Voi olla, että tämä tietämättömyys rassaa..

En muista, enkä jaksa plarata taaksepäin,, olenko kiittänyt teitä kaikkia, joiden iltarukouksissa tiedän olevani. Pari päivää sitten minua liikutti erityisesti se, kun kuulin että oma marttayhdiostyskin rukoiulee puolestani. Ei tässä silloin voi hbuonoissa käsissä olla, vaikka minkälaisia hittusia näkisi.

Lääkärin piti soittaa tänään iltapäivällä. Ei soittanut. Oli kuulemma soittanut eilen aamupäivällä, joko tosin oli edellinen soittoaika, jolloin hän ei soittanut. Joku olikin soittanut kolme kertaam viimeksi klo 9.03, jolloin minä nukuin vielä sikeästi. No, kaipa kuulen sunnuntaina ja saan elkoa mmuihinkin ongelmiini, kuten näihin viiraaviin silmiin.


Kiva kun tulee kevät. Pupujussia ei ole näkynyt, vain jälkiä. Tänään tosin satoi räntää ja vettä ja varmaan kaikkea muutakin mahdollistta.

Me olime labrassa ja sen jälkeen ihanallaaamiaisella Primulan leipätehtaan vieressä olevassa Herkkupajassa.  Tarjolla oli kolmea lajia tuoretta leipää, kahta juustoa, kahta kinkkuleikkelettä, appelsiinimehua, ananasviipaleet, salaattia ja kurkkua, taisi olla tomaattiakin. ja kananmunaa. Mies otti kaakaon, minä csppucinon. SeNe tosin tulivat eri hintaan, tavallinen kahvi olisi kuulunut aamiaiseen. Mielestäni tämä on paikkakunnan ykköspaikka mitä aamiaiseen tulee. Ja aamiainen verikokeen jälkeen maistuu tosi hyvältä "ulkona".

Virkeämpi päivä tänään, jee

Tänään en nukkunut kuin ihan pikkuiset päiväunet ja olo oli muutenkin aikaisempaa virkeämpi. Jokohan tauti talttuisi? Sen kunniaksi ajattelin ostaa graniittikivisen Kalevala-korun riipuksen nettihuutiksesta. Saman tapaisia minulla tosin on jo vaikka kuinka monta, tätä samaa kiveäkin rintaqrossina, mutta ajattelin, että sen kanssa riipus olisi kiva. Tarttee tai ei.

Tämä huononäköisyysasia kiusaa, mutta blogiystävä Sirkku taitaa olla oikeassa: ei kannata hätäillä, kun sentään näen lukeaq kirjaa ja lehteä ja kutoa kinnasta. Kirjana oli sotakirja , joka kertoi mm. niistä taisteluista Maaselän kannaksella, joissa isä aikanaan haavoittui. Osittain sotaterminologian täyttämää tiivistä tekstiä oli vaikea lukkea, mutta kahlasin kuin kahlasinkin kirjan alusta loppuun.

Tänään oli kaikin puolin hyvä kotipäivä. Mies hoiti apteekkiasiat ja kävi kaupassa. Söimme herkullista savunieriää ja valkosipuli-kermaperunoita, joita höystin maustetuilla katkaravuilla. Mausteet löytyivät tuvan pöydällä kasvaneista ruukuista: rosmariinia ja sitruunamelissaa plus pippurirouhetta. Herkullista ruokaa, vaikkei yrttiyhdistelmä paras mahdollinmen ollutkaan. Sitruunamelissa vain kasvaa niin kohisten, eettä sitä on lykättävä joka paikkaan. Hyvää oloa  höysti vielä viimeinen viinilasillinen pullon pohjalta. Valkoviinipullo avattiin joskus kai vuoden vaihteen paikkeilla. Seuraavan voi ehkä ostaa pääsiäiseksi.

En ottanut kuvia ruoasta enkä tämän viikon aamupaloistakaan. Olen syönyt aamiaiseksi avokadon, muutaman kirsikkatomaatin, öljyssä marinoituneita avalkosipulinkynsiä sekä yrttisilppua. Tänään vielä tummaa onnenleipäpalaa, tuorejuustoa ja viipaleeet porlammilaista emmentalia. Juomaksi mehua ja mustikkasoppaa sekä litran kannullisen teetä. Näillä eväillä ehtii syödä sekä paikallisen että valtakunnallisen lehden ja pärjää pitkälle iltapäivään, toisin sanoen kahvitunnille asti. Mutta kun vettä tulee samalla hörpittyä ainakin litran veran, niin paras on pysyä vessan vieressä. Kun aamulla on labramatka tiedossa, niin juomaksi saa riittää vain lasillinen vettä lääkkeiden kanssa ja ehkä korkeintaan mustikkasoppamukillinen.

Tässä sitruunamelissa on vielä pieni. Nyt laatikossa on sen ja rosmariinin lisäksi basilika ja kitukasvuinen persilja. Persiljaraukka paleltui ensin jääkaapissa, jossa se vietti joulun ja uudenvuoden ja vielä senkin jälkeen monta viikkoa. Kyllä tämä hyvä vehje on. Menin vain ostamaan sen kjalliilla, kun nyt monikin kauppa mainostaa laitetta ainakin pariakymppiä halvemmalla. Neljä yrttipottia mahtuu oikein hyvin, kun vain muistaa harventaa yrttejä ruokaan tai leivåänh päälle tarpeeksi usein.

Väsypäivä

On se vaan niin, että hoidot vievät voimat ihan tykkänään. Tänään tosin otin vain yhdet nokkaunet, mutta muutamaan kertaan ukko tönäisi minut hereille tuolissa. Zarzio- eli se valkosolukuurikin alkoin tänään. Edes sairaalakassia en saanut tyhjennettyä, muta luin sentään yhtä kirjaa. Kun en saanut eilenkään yhteyttä sairaalaan, en päättänyt tänäänkään soittaa ja kysellä, joka haimakuvat ovat tulleet. Joka trietoa lisää, se tuskaa lisää, eiköstä vaan?

Aamulla on labrat ja soittoaika sairaalaan, jolloin varmaan kuulen jotain magneettikuvistakin. Kaiken muun vaivan lisäksi näkö on jostain syystä huonontunut. Esimerkiksi telkkarin tekstityksistä ja tietokoneeen tekstistä on vaikea saada selvää. Sen takia näitä lyöntivirheitäkin tulee. Pöh. Lääkkeet sen ehkä tekevät, kun syöpäkin pitäisi olla jo selätetty, vaikka eihdän näistä koskaan tiedä, mikä mihinkin vaikuttaa. Kun arvelin miehelle, että en taida uusia rillejä ennen kuin tiedän, milloin heitän veivini, niin hän oli kovasti toista mieltä. Ja niin taidan olla itsekin. Kun on se kolmas kirjakin vielä kirjoittamatta....

Mies toi eilen nämä söpöt ruusut ja ´jauhemaksapihvejä, jotta veriarvoni paranisivat. Otin välipalaksi yhden voileivdän päälle ja sepä maistui hyvältä pitkästä aikaa.

Ainut askare, jonka tein, oli lintujen auringonkukka-hiutale-kookospähkinä-kakun virittäminen männynoksaan. Minähän tein sen jo eilen jääkaappiin jähmenttymään. Harakka hälytti heti kaverinsa paikalle, mutten jäänyt katsomaan, joko ne nyt heti saivat kakkaran irti oksasta. Edellinen  kakku oli aherrettu irti ja viety ties minne, vaikka oli sitä paikallakin sentään nakerrettu.

Tänään olisi ollut Eetu-pojan konfirmaatio, mutta ei minusta sinne ollut lähtijäksi. Yksi iso ilonaihe oli, kun mies toi harkoistaan tuliasiena purkillisen hunajaa, ihan varta vasten minulle lähetetyn.

Johan otti ohraleipä

Bikken pilttuun Bikke haaastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Olenkin onnistunut jo pitkään kiertämään kaikki tämän tapaiset utelut, mutta heh, tähänhän on pakka vastata!En aiokaan satuilla pitkään, mutta jospa sentään jotain;

KYSYMYKSET::

QUIS? (kuka)

QUID? (mitä)

UBI? (missä)

QUIBUS AUXILIIS? (minkä ja kenen avulla)

CUR? (miksi)

QUOMODO? (miten) 

QUANDO? (milloin)

QUIS - kuka

Minä Villiviini olen oikeasti Auli, joka jo melkein rohjeasti tituleeraan  itseäni kahden kirjan jälkeen kirjailijaksi, Oikeasti olen tehnyt työurani markkinointiviestinnän kimpussa. Koulutukseltani olen alun perin köksämaikka, mutta sitä työtä en voi tehnyt päivääkään. Tai siis no, en opetustyötä koulussa, kouluttanut kyllä paljonkin. 

QUID? - mitä

Mitäkö olen? Laurin vaimo, yhden tyttären ja yhden tyttärenpojan äiti, kahden poikapuolen ja miniän sekä yhden tytärpuolen äitipuoli ja yhden pojantyttären mummipuoli sekä yhden poikapuolen tytärpuolen mummipuoli. 

UBI? - missä 

Tiiviisti kotona, täällä Järvenpään kulmilla, ikivanhassa puisessa maalaistalon päärakennuksessa. Joskus syöpäsairaalassa, labrassa tai lääkärireissussa. Raportoin täällä ja facebookissa kuulumisisiani.

QUIBUS AUXILIIS? - minkä ja kenen avulla

Viime mainituissa paikoissa rakkaan mieheni avustuksella, muuten Taivaan isän tukevassa hoidossa. ja ehdottomasti hyvien ystävien tukemana  myös.

CUR? - miksi

Miksi mikään on miksi? Onneksi syöpäni ei ole itse aiheutettua eikä kukaan osaa sanoa, mistä se yhtäkkiä tulla pöllähti minuun. Olen lajissani suvun ensimmäinen. Tähän asti elämä oli mallillaan, mutta kukapa sitä tietää, mitä milloinkin ihmiselle tapahtuu. Mulle nyt tuli tämä imusolmukesyöpä ihan puskista. 

QUOMODO? - miten 

Miten aion selvitä. Niin luen tämän kysymyksen. Lujalla tahdonvoimalla, uskolla parantumiseen, luottavaisella mielellä, ilolla, ystävien tuella, varjeluksella. Mitä sitä ihminen enempää voi pyytääkään.  Ja kun tukkakin on ruvennut jo kasvamaan takaisin.

QUANDO? - milloin

Taivas tietää, milloin lähtö tulee. Sitä ennen on mahdollista kokea  vielä toinenkin sairaus, jota parhaillaan tutkitaan. 

Nämä olivat niin kovat kysymykset, Bikke, että en taida osata pistää paremmaksi. Kiitos kysymyksistä! Jos joku haluaa vastata vielä näihin uudistaan, niin olepa hyvä. Nämä vastaukset nyt pyöriväåt tiiviisti sairauden ympärillä, kuten muukin elämä ja sille en mahda mitään. Mutta kai tämä tästä vielä iloksi muuttuu, kun tuo tukkakin rupesi uudestaan kasvamaan.