Päivä meni melkein ssokeriasioissa, mittaillessa arvoja ja miettiessä asioita. Onneksi sain ajan diabeteshoitajalle jo maanantaiksi. Huomenna on diabetes-apuvälineiden jakelu eli saan topivottavasti mittaliuskoja ja insuliinitarvikkeita ynnä muuta tarpeellista. Ehkä tämä tästä lähtee. Nyt tosin suurin huoleni on näkö, josta tietenkin keskustellaan maanantaina. Onneksi pystynb lukemaan, mutta kirjoittaminen ilman merkittävää fonttikoon suurentamista on lähes mahdotonta. Voi-voi ja vali-vali. Kortisoni tai sokerit sen varmaan aiheuttavat. Toivon totisesti, että tämä on ohimenevä ilmiö. - Enää en viitsi edes pyytää anteeksi kirjoitusvirheitä.
Huomenna on asiointipäivä, samoin perjantaina, jolloin on labrareissu heti aamulla. Lääkäri soittaa iltapäivällä. Syöpäsairaalaankin tuli jo kutsu kesäkuulle, jolloin ilmeisesti käydään lääpi tulevaa hoito- ja tarkkailusuunnitelmaa. Tämä viheliäinen kortisoni onikävä lääke, mutta toisaalta, jos se kurittaa syöpäsoluja, niin kyllä minä jaksan tökkiä piikkejä mahaani.
Juu, meinasin minä polttaa talonkin aamulla. Kuumensin vettä aamupuuroa varten ja jotenkin toinen keittolevy oli mennyt päälle, vaikkei induktioliedessä semmoista pitäisi tapahtua. Liedellä oli peletitarjotin ja sen päällä talouspaperia ja muutama luumu. En ole tiennytkään, että luumut voivat palaa iloisella liekillä. Käry oli ikävä, mutta onneksi huomasin aika pian onnettomuuden eikä sen suurempaa vahinkoa päässyt sattumaan. Tarjottimsesta kylläkin maalit paloivat. Pitää varmaan siirtyä mikropuuroon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!