Aamulla on labrat ja soittoaika sairaalaan, jolloin varmaan kuulen jotain magneettikuvistakin. Kaiken muun vaivan lisäksi näkö on jostain syystä huonontunut. Esimerkiksi telkkarin tekstityksistä ja tietokoneeen tekstistä on vaikea saada selvää. Sen takia näitä lyöntivirheitäkin tulee. Pöh. Lääkkeet sen ehkä tekevät, kun syöpäkin pitäisi olla jo selätetty, vaikka eihdän näistä koskaan tiedä, mikä mihinkin vaikuttaa. Kun arvelin miehelle, että en taida uusia rillejä ennen kuin tiedän, milloin heitän veivini, niin hän oli kovasti toista mieltä. Ja niin taidan olla itsekin. Kun on se kolmas kirjakin vielä kirjoittamatta....
Mies toi eilen nämä söpöt ruusut ja ´jauhemaksapihvejä, jotta veriarvoni paranisivat. Otin välipalaksi yhden voileivdän päälle ja sepä maistui hyvältä pitkästä aikaa.
Ainut askare, jonka tein, oli lintujen auringonkukka-hiutale-kookospähkinä-kakun virittäminen männynoksaan. Minähän tein sen jo eilen jääkaappiin jähmenttymään. Harakka hälytti heti kaverinsa paikalle, mutten jäänyt katsomaan, joko ne nyt heti saivat kakkaran irti oksasta. Edellinen kakku oli aherrettu irti ja viety ties minne, vaikka oli sitä paikallakin sentään nakerrettu.
Tänään olisi ollut Eetu-pojan konfirmaatio, mutta ei minusta sinne ollut lähtijäksi. Yksi iso ilonaihe oli, kun mies toi harkoistaan tuliasiena purkillisen hunajaa, ihan varta vasten minulle lähetetyn.
Ilosta maanantaiaamua kammarista ! Voimaa ja valoa maaliskuulle :)
VastaaPoista♥voimia ja jaksamista kaikessa♥♥
VastaaPoistaNiin ja sen takia nimenomaan sinun ei kannata laseja vielä laittaa vaihtoon, koska näön heikkeneminen voi olla myös tilapäinen, hoidoista johtuva sivuvaikutus, joka korjaantuu, kun paranet kuntoon ja aikaa on kulunut kotva hoitojen loppumisesta. Kuulon, makuaistin ja hajuaistin kanssa on sama juttu.
VastaaPoistaIhanaa, että olet noin sitkeä ihminen! Mutta muista sinäkin, että vastoin yleistä käsitystä ei sairauden paheneminen ole merkki siitä, ettemme olisi tsempanneet tarpeeksi, eikä taudin voittaminen ole kiinni siitä, kuinka tarmokkaasti olemme sitä vastaan taistelleet.
Voimia sinulle ja voimia miehellesi. (Joskus ahdistus sairaudesta tekee kipeämpää vieressäeläjälle, kun sairastajalla on rauha rinnassa.)
Älä koskaan epäröi kirjoittaa tunteistasi ja kuulumisistasi täällä. Joskus muistan sinun maininneen, että sinua vaivaa kirjoitustesi suppea aihepiiri tätä nykyä. Mutta nyt päivästä toiseen, hoidosta toiseen ja haasteesta toiseen selviäminen on elämässäsi ykköasia ja siinä onnistumisessa myös me lukijat haluamme elää mukana, vaikka kannustavat kommenttimme ovatkin surullisen niukkoja ja harvinaisia. Tiedä, että jokainen lukija huokaisee puolestasi, vaikkei sanoja terveisiin aina löydykään.
Kiitos teille kaikki rakkaat lukijat. Ihan itkut aas kerran pääsi, kun luin kannustavia sanojanne. Kiitos että olette olemassa.
VastaaPoistaSirkku sanoikin jo kaiken, mitä ajattelin.Ja muuten, ihan loppuun asti väsynyt et tainnut kuitenkaan olla, kun jaksoit kuitenkin meitä muistaa ja kirjoittaa blogiin. :D Käyköön kaikessa hyvin! t. outi asteri
VastaaPoista