Täysikuu ja venetsialaisilta

Kuvia ei ole kummastakaan, mutta mukava oli ihailla komeaa täysikuuta ikkunastakin. Jostain naapurista tuli pitkin iltaa "äänikirjeitä", mutta emme kumpikaan viitsineet mennä ulos kuuntelemaan, tuliko musiikki lähinaapurista, vähän kauempaa vaiko järven toiselta puolelta Venetsialaiskarkeloista. Eipä se minua ainakaan häirinnyt. Mies on herkkäkorvaisempi ja saattoi vähän häiriintyäkin.

Päivällä ukkosti oikein komeasti ja satoi myös. Kylillä oli Maa elää -tapahtuma, mutta toivottavasti se oli jo päättynyt jo ennen sadetta. Meistä ei sinne ollut lähtijöiksi, mutta ehkä nuorempi polvi kävi ostamassa kesän satoa ja tuttuja tapaamassa.

Meillä on ollut pitkin kesää kaikenlaista kivaa kaupaungissa. Muun muassa Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen maalaamat ja somistamat pyöränraadot, jotka tosin on jo korjattu pois. Ne huutokaupattiin muutama viikko sitten ja rahat menivät nuorisotyön hyväksi. Tosin tämä yksilö oli ainakin muutama päivä sitten vielä nojaamassa ystäväni aitaaan. Kuva on otettu jo paljon aikaisemmin. Ikävä kyllä fillarit päätyvät hyvin usein myös vorojen kynsiin, tosin ehkä eivät nämä pyörättömät ja muutenkin ajokelvottomat romut, mutta esimerkiksi tytär sanoi mieluummin kävelevänsä junalle kuin jättävänsä fillarinsa varastettavaksi. Nämä somistetut eivät tietenkään ole varastettuja pyöriä.

Viime vuonna kukat oli istutettu käsilaukkuihin ja sitä ennen saappaisiin. Paikallinen kukkakauppa on juonessa mukana ja myy pitkin vuotta nimikkokimppuja, joista lahjoittaa yhden kesäkukan per kimppu. Hieno juttu sekin. Toivottavasti perinne jatkuu ensi kesänäkin.

Päivämme sujui hissukseen. Minun piti kaivaa perunoita laatikoista tai siis tarkistaa, onko niissä muuta kuin siemenperunat. Välillä muistin kastella, usein en, joten voi olla, että sato jää mitättömäksi. Mutta kun edes kerran saisi keitettyä omia pottuja... Ukkonen ja sade yllättivät, joten huomenna uusi yritys. Niin kiire ei sentään ole, että lähtisin sateeseen kun ei ole pakko.

Mies lupasi paistaa entrecote-pihvit illalla ja paistoikin ne oikein hyvin. Hän, joka sinänsä on taitava ruoanlaittaja, ei viime vuosina ole usein siitä puuhasta innostunut. Lisäkkeenä oli keitetty kukkakaali ja paistinperunoita, ei sen kummempaa. - Kun siirsimme korkean jakkaran hellan viereen, on kummankin nyt helppo töiden välillä istahtaa ja lepuuttaa paikkoja.

Ukkokulta oli tänään jostain syystä aika matalalla mielellä. Polvi kylläkin oli tuntemattomasta syystä kipeytynyt, mutta muuten ei kuulemma ollut uusia vaivoja eivätkä vanhatkaan kiusanneet aikaisempaa enempää. Mietin, johtuiko haikeus sittenkin tyttären visiitistä vai hänen omasta ensi viikon silmäklinikkareissustaan. Se nyt tuli selväksi, että Saksanmaalle se lapsi, isänsä lemmikki, on ihan vakavasti jäämässä. Ja mitä silmään tulee, on ehkä hyväkin etten tiedä mitä kaikkea lääkäri on hänelle puhunut. Leikkaus kuulemma ei voi tulla kysymykseen.

Minulla ei ollut mitään valittamista, vaan päivä oli hyvä. Aika vain kuluu niin tavattoman nopeasti. Pitkän aamupalan ja lehtien lukemisen jälkeen vähän mietiskelin kirjani sisältöä, mutten niin paljon, että olisin pannut mitään paperille. Jalkoja kylläkin turvotti enkä edes saanut vedettyä tukisukkia jalkaan. Mies auttaa aika usein, vaikka joutuukin kiskomaan niitä pää punaisena. Olen oppinut sen itsekin tekemään, mutta nyt ei jostain syystä tehnyt mieli. Huomenna sitten. Nekin pitäisi uusia.

Mukavaa perjantai-iltaa

Meillä oli tosi mukava päivä. Söimme kahvin kanssa tosi hyviä karjalanpiirakoita kananmunalla päällystettynä ja uutuus-Aino-jäätelöä suomalaisten mustikoiden kanssa. Saksantytär oli lähdössä illalla ystävien luo Turkuun ja sanoi menomatkalla ostavansa ison pussillisen herneitä, joita ei ole kahteen vuoteen saanut.

Hän oli edellisen kerran Suomessa joskus kevättalvella ja nyt seuraavan kerran viikon lomalla. Avokki ei tällä kertaa päässyt mukaan. Ilmeisesti tilan työt eivät tähän aikaan vuodesta lomailua sallineet. Edellinen isäntä oli vasta nyt kotiutunut kesäkuisen polvileikkauksen jälkeen kuntoutuksesta, eikä kolmensadan mullin tilaa noin vain voi jättää isännättä. Oli ihana nähdä selvästikin oloissaan viihtyvä ja kotiutunut tytärpuoli. Häitä ei kuulemma tänä vuonna ole tiedossa, mutta selvästikin ne kuuluvat suunnitelmiin, samoin perillinen maatilalle.

Tytär aloittaa maahanmuuttajille tarkoitetun kahdeksan tai yhdeksän kuukauden kielikurssin, joka alkaa ilmeisesti syys-lokakuun vaihteen paikkeilla. Kurssilaisten taso voi tietysti vaihdella paljonkin, mutta kuulemma jotkut tasotestit järjestetään kurssin aluksi. Ja ei vain yksi saksan opiskelija, vaan taloudessa toinen osapuoli opettelee suomea. Hän on kaikesta päätellen aikamoinen kielinero, joka osaa ties miten montaa kieltä.

Nyt ovat viralliset siteet Suomeen katkaistu pankkitiliä myöten, mutta kansalaisuus tietysti säilyy ja toivottavasti hän aikanaan saa pitää myös Suomen kansalaisuuden. Kuulemma Saksan kansalaisuuden saa avioliiton myötä ja myös lapset automaattisesti kaksoikansalaisuuden. Hyvä niin, kun ei tästä maailmasta koskaan tiedä varsinkaan näinä päivinä. Isälle Saksaan muutto oli alkuun aika kova pala, mutta eihän se onneksi maan ääressä ole. Monet kulkevat tuommoisen matkan vaikka jalkapatikassa, emme tosin me.

Pientä haikeutta tietysti on ilmassa, mutta kaikesta päätellen tytär on hyvissä käsissä ja myös taloudellinen puoli Saksassa järjestettävä, jos puoliso jää kotiin tekemään tilan töitä. Tästä kyllä on varmasti kehkeytynyt jo nyt toimelias emännänalku, joka ajaa traktoria ja avustaa mm. perunannostossa ja pakkaamisessa. Anoppi kylläkin on talossa ilmeisesti aurinkoa tarkempi vanhaemäntä, mutta vaikka asuukin samassa talossa, niin eri taloudessa.

 Yöllä ja aamupäivällä on satanut yllättävän rankasti. Kultapallot, syysleimuista puhumattakaan, nuokkuivat vielä nyt illansuussakin päät alaspäin. Vesi ei niille kylläkään tehnyt pahaa. Mutta syksyä tekee. Pian varmaan naapurin isäntä pääsee puintihommiin.

Säteilen

Säteilen kahdestakin syystä: kuvaukseen liitttyvän radiaktiivisen aineen vaikutuksesta ja ilosta. Mitään pahempaa ei onneksi sydämestä löytynyt. Merkki jostain vanhasta infarktista, joka on ollut tai ei ollut joskus ja vähän kai läppäkalkkeutumaa, mutta vähän sitäkin. Niin että hyvä reissu on takana!

Se radioaktiivinen merkkiaine on metka tapaus, kun se tuodaan pienessä lyijyarkussa tutkimushuoneeseen. Nyt olen juonut runsaasti, joten en varmaan en kauaa säteile, jos ollenkaan.

Iloa toi kolmannen serkkuni sähköposti. Emme ole moneen kuukauteen vaihtaneet kuulumisia ja nyt sitten oli puolin ja toisin päivitettävä sairaudet ja muut kuulumiset. Ensin mainittuja oli kummallakin riittämiin  eli viestit olivat pitkiä...

Huomenna tulee Saksantytär käymään. Kiva, ettei hänen visiittinsä jäänyt ensi viikolle, jolloin mies on menossa silmäklinikalle ja jännittää varmaan jo etukäteen sitä. Kutsu tulikin tosi nopeasti. Minä sen sijaan saan tiedot näistä sydänjutuistani vasta parin viikon päästä, kun lääkäri soittaa. Se toinen juttu eli valkosolujen tilanne ehkä selviää samassa puhelussa, ellei tule kutsua lisätutkimuksiin.

Olen ollut koko iltapäivän aika väsynyt, tietysti kun kello soi jo varttia yli viisi aamulla ja muutenkin reissu rasittaa. Päiväunetkaan eivät oikein onnistuneet, vaikka yritin pariin kertaan nukahtaa.

Mies toi laatikollisen mustikoita, kaupasta tietenkin kun ei meistä ole marjametsään menijöiksi. Suurin osa meni suoraan pakkaseen: 11 pussillista. Nyt hän on varmaan jo kotimatkalla soittotunniltaan eli ohjelmaa on ollut tänään kummallakin.

114140

Tämän illan kävijämäärä on aika hauska luku: 114140. En järjestä sen kunniaksi arpajaisia, mutta jos olet kiinnostunut kirjoistani, niin muutama olisi nyt alessa: Perttilä-kirjan saisi kympillä ja Mattilan viidellätoista eurolla (sis. postikulut). Kirjat eivät ole luettuja, mutta selattuja ja sen takia myyn ne mielelläni ale-hintaan. Ne reissasivat koko kesän Reuna-kustantamon kirja-autossa ympäri Suomea.

Kauppa vain ei oikein käynyt, ikävä tunnustaa. Yksikin rouva oli jo ostanut kirjan, mutta tuonut sen kipin kapin takaisin, kun mies oli sanonut, ettei Mattila ole oikea Mattila. Hyi miestä, on se, mutta kauppa peruuntui.

NYT OLISI PIENI KIRJA-ALE

Jos kiinnostut, niin lähetä viesti kolumbus-sähköpostiini (ks. tuosta sivupalkista osoite).  Se toinen osoite ei nyt toimi vieläkään, kun en ole saanut aikaiseksi tehdä sille mitään. En huomannut laskea kirjoejn  määrää, mutta muutamia kappaleita on kumpaakin.

Viikko alkoi sikäli mukavissa merkeissä, että mies sai uudet silmälasit ja näkee taas lukea. Hän oli valinnut aika samanlaiset pokat kuin aikaisemmatkin, mutta hyviltä ne näyttävät. Tuskin hän missään trendilaseissa viihtyisikään. Samalla reissulla hän vei soittolasinsa korjattavaksi eli linssinvaihtoon. Sunnuntain harjoituksissa ei kuulemma saanut ollenkaan selvää nuoteista. Kesän harvat harjoitukset hän näet on tehnyt nuoteitta.

Toinen hyvä uutinen oli, kun postissa tuli ukkokullalle viesti Silmäklinikalta. Lähete on mennyt perille ja erikoislääkäri on tutkinut paperit, ilmoitettiin kohteliaasti. Ihmeen nopeasti, vaikka toivottavasti tutkimustulokset ovat hyviä. Siinä silmässä on silmähermon rappeumaa, tarkistin mieheltä ja ymmärsin, että leikkaus on suljettu pois mahdollisuuksien luettelosta. Siitä silmästä on jo ainakin kolmannes näöstä kadonnut, niin että uudet rillit olivat hyvään tarpeeseen. Toisessa silmässä on glaukooma eli viherkaihi kuten ennen sanottiin.

Nyt vain odotellaan kutsua klinikalle. Siitä tosin ei ollut mainintaa, miten nopeasti taikka hitaasti se tulee, mutta nopeasta palautteesta voisi ehkä päätellä jotain kiireellisyysasteesta. Odotellaan ja jännätään, kumpi kutsu tulee ensin hänelle; tämä vaiko aika eturauhasleikkaukseen, versioon numero 3. "Parhaassa tapauksessa" olemme vielä samaan aikaan samassa sairaalassa, vaikkakin tietysti eri osastoilla, riippuen tietysti siitä miten nämä asiat etenevät minunkin kohdallani. Onneksi meillä on ihania naapureita, jotka ovat siinä tapauksessa luvanneet vähän katsoa talon perään, ottaa postit ja niin edelleen.

Minulla on tietysti omat asiat vetämässä ja joka tapauksessa nyt torstaina sydämen perfuusio-gammakuvaus (tai jotain sen tapaista). Jorvin sairaalassa on oltava jo melkein kukonlaulun aikaan. Onneksi saan syödä kevyen aamupalan ja ottaa aamulääkkeet, mutta enää keskiviikkoaamunakaan ei pidä juoda kahvia eikä teetä. Kun tutkimukseen on varattava yhteensä kolme tuntia, niin tein jo kauppalistaa eväistä. Näitten sokereitten takia näet. Kun en tiedä, millaisen matkan päässä on kahvio, niin paras on varustautua omilla eväillä (ja insuliinivehkeillä).

Juu, käsityö pitää myös ottaa evääksi. Kudon kesäjakkua, jonka pitäisi valmistua siskonpojan häihin, mutta tällä tahdilla ei ainakaan tämän pojan häihin. Muutama kerros sentäåän syntyy joka päivä. Kokonaan oma juttunsa on tietysti se, onko minusta lähtijäksi, mutta sen näkee sitten. Lanka on Novitan Kaste-lankaa oljenkeltaisena. Ei kellään satu olemaan ylimääräisiä keriä? On nimittäin niin ja näin, riittääkö lanka, vaikka onnistuinkin ostamaan jo pienen erän lisää.

Muuten päivä on mennyt pääasiassa lueskellessa. Selvittelin myös muutamia pieniä taustajuttuja kumpaankin tekeillä olevaan kirjaan, omaan ja kyläkirjaan. Luin vanhoja. käsin kirjoitettuja pitäjänkokousten pöytäkirjoja ja sen verran se otti silmiin, että en jatkanut enää muiden asioiden googlettamista, vaikka niin olin ajatellut. Pala kerrallaan nämä etenevät. Hitaasi kyllä, mutta etenevät kuitenkin.

Leppoisaa viikkoa - heh, vaikka kirjaostosten merkeissä!

Merkkipäivä

Ei, kenelläkään ei ole syntymä- tai hääpäivää eikä nimipäivääkään. Meidän isäntä vain  lähti ensimmäisen kerran Salonkiorkesterin soittoharjoituksiin sitten toukokuun alun. Melkein neljän kuukauden tauko on toivottavasti nyt ohi, mutta kyllä se häntä on rassannutkin. - Kadonneet avaimet muuten löytyivät, mutta tietysti vasta sen jälkeen, kun uudet vara-avaimet oli teetetty. Niinhän se aina menee.

Nyt pitää minunkin ryhdistäytyä, kun ei vielä tiedä, mitä tässä on edessä. Tutkimuksia kaiketi ainakin. Alkavalla viikolla on päivän reissu Espooseen, jossa pitää olla jo ennen kahdeksaa aamulla. Onneksi pienen aamupalan sentään saan syödä, mutten juoda teetä enkä kahvia. Lääkkeistä pitää vielä soittaa ja kysyä tarkemmin huomenna.

Ajattelin nyt ruveta laatimaan sukupuuta seuraavan kirjan päähenkilöistä ja heidän lähipiiristään. Nimet ja sukulaissuhteet ja vuosiluvut pitäisi saada isolle paperiarkille, sillä ei niitä mikään muuten pidä järjestyksessä. Rupean siihen hommaan, vaikka näemmä aika on hurahtanut taas tietokoneella, tosin taustamateriaalin kaivuussa pääasiassa, mutta kirjoitin pätkän tekstiäkin niin että ihan hurvittelussa ei iltapuhde ole hurahtanut. Tosin pyykkikonekin piti panna päälle, mutta se on tässä touhussa unohtunut. Tämäkin on sitä kahden kerroksen asumista. Nuorempana sitä tuossa tuokiossa piipahti ala- tai yläkerrassa, mutta ei enää ihan ilman asiaa.

Mieskin kotiutuu tuota pikaa, joten nyt äkkiä vihkonippu ja muutama lähdeteos kainaloon ja alas töihin. Sukupuuta laatimaan ja täyttämään ensi viikon lääkedosettia.

Kahden kerroksen väkeä

Rupesin hetki sitten maksamaan laskuja ja voi-voi. Moniteholasit eivät tällä kertaa riitä lukemaan laskujen pikkuisia numeroita enkä ilman rillejä näe senkään vertaa. Edellisellä kerralla kyllä pärjäsin oikein hyvin. Kapea suurennuslasi on, mutta vietävän hankala käyttää. Sen verran kuitenkin näin, että sain kiireisimmästä päästä muutaman laskun naputeltua ja vahvistettuakin.

Tietokonetta onneksi kyllä voin käyttää ilman mitään laseja. Kun lukulasit ovat alakerrassa enkä sattuneesta syystä niitä nyt lähde hakemaan, niin ei voi muuta kuin valittaa surkeaa kohtaloaan ja jättää laskunippu maksamatta... Huomenna pitää päivän päälle tulla rillien kanssa jatkamaan. Kipeät jalat ja kahdessa kerroksessa asuminen ei aina ole paras mahdollinen yhdistelmä. Onneksi sentään pystymme asumaan kahdessa kerroksessa ainakin toistaiseksi. Varasuunnitelma on oikein pahan päivän varalle, mutta toivottavasti siihen ei tarvitse siirtyä eli tehdä pienestä kirjastohuoneesta sänkykamari.

Ihmeen kauan nämä näkövaivat jatkuvat, kun sytostaateista on jo monta kuukautta aikaa ja jopa kortisonitkin loppuivat joskus alkukesästä. Silmälääkäri puhui neljästä kuukaudesta ja se tässä on kyllä jo mennyt. Näkö myös vaihtelee melkein päivittäin, kuten olen tainnut muutamaan kertaan mainita. Joskus riittävät toiset, joskus toiset rillit, joskus en kaipaa mitään. Onneksi vanhoja silmälaseja eri vahvuuksilla löytyy kaapin kätköistä muutamakin versio, sillä uusia ei missään nimessä kannata hankkia, varsinkin kun ei ole tiedossa, millaisia hoitoja on edessä. Tähän vuoteen asti olen kuvitellut, että moniteholaseilla pystyy näkemään mitä tahansa, mutta ei kai se sitten niin ole. Tämä ei varmaankaan ole mikään vanhenemisoire, vaan nimenomaan liittyy syöpäsairauteen, kuten lääkärikin totesi ja samaa olen kuullut monen muunkin sanovan.

Ihanaa viikonloppua!

Mä kirjeen luin

Tänään sitten sain vihdoinkin vastauksen selkäydinpunktiosta. Kirjeessä oli pitkä litania täysin tuntemattomia sanoja, joihin en löytänyt googlettamallakaan selitystä. Sen kuitenkin ymmärsin, että valkosoluissa on edelleen vikaa, kuten jo sairaalassakin todettiin, ja lisätutkimukset tai -hoidot ovat edessä.

Kirjeessä arvellaan, että on epäily mahdollisesta kantasoluvauriosta. Lisäksi neutrofiileissä (ymmärsin että se tarkoittaa jotain valkosolulajia) on havaittu tuman liuskoittumishäiriötä. Ynnä muuta, sanoja, joista en saanut selvää tämänkään vertaa. Eipä tainnut lääkäripoika turhan takia ottaa elämänsä ensimmäistä selkäydinnäytettä suoliluun kohdalta enkä turhaan maannut päiväkaupalla yksin sairaalan eristyshuoneessa infektiopelon takia. Jos tämä on oikein vakavaa, niin arvatenkin kutsu sairaalaan tulee lähiaikoina. Ainakin lymfooman hoito käynnistyi tosi nopeasti. - Tämä oli tietysti vasta ensiarvio ja tiedot siirtyivät spesialistien syynättäväksi.

Ihan läpihuutojutulta tämä ei tosin ainakaan omissa korvissani kuulosta ja voisi myös olla selitys erilaisiin epämääräisiin oirehtimisiin, kuten jatkuvaan väsymykseen ja pieneen iltalämpöön. Tuli taas mieleen kiitollisuus siitä. kun aikanaan terveenä sain täsmäluovuttaa verta monenmoiseen tarkoitukseen. Nyt voin olla itse se, joka saa olla sitä vastaanottamassa, kuten olen jo muutamaan kertaan ollutkin. Mutta tämän pitemmälle en toistaiseksi rupea asiaa miettimään. Ehtiihän sitä sitten myöhemmin, mutta toivottavasti enkelit ovat edelleen hereillä.

Toinenkin takaisku osui tälle päivälle. Mies oli pyöräilemässä ja pudotti pienen kukkaron, jossa oli sekä fillarin että kodin avain, käyntikortti ja parikymppiä rahaa. Huomenna hän lähtee ajamaan saman reitin, jos vaikka kävisi niin hyvin, että kukkaro löytyisi. Lukonvaihtoa ei varmaankaan tarvitse tehdä, kun meillä on luotettava hälytyssysteemi ja pillit rupeavat huutamaan heti, jos joku yrittää esimerkiksi yöllä sisään. Mutta silti mies arveli, ettei taida uni hevin tulla tänä yönä. Eikä kunnon ruokakaan maittanut, vaan kumpikin kuittasi sen voileivillä.

Ei tässä tänään muuta sen kummempaa. Onneksi mulla oli varastossa oikein romanttinen nyyhkykirja, jota lukemalla turhat ajatukset karsiutuivat mielestä.