Merkkipäivä

Ei, kenelläkään ei ole syntymä- tai hääpäivää eikä nimipäivääkään. Meidän isäntä vain  lähti ensimmäisen kerran Salonkiorkesterin soittoharjoituksiin sitten toukokuun alun. Melkein neljän kuukauden tauko on toivottavasti nyt ohi, mutta kyllä se häntä on rassannutkin. - Kadonneet avaimet muuten löytyivät, mutta tietysti vasta sen jälkeen, kun uudet vara-avaimet oli teetetty. Niinhän se aina menee.

Nyt pitää minunkin ryhdistäytyä, kun ei vielä tiedä, mitä tässä on edessä. Tutkimuksia kaiketi ainakin. Alkavalla viikolla on päivän reissu Espooseen, jossa pitää olla jo ennen kahdeksaa aamulla. Onneksi pienen aamupalan sentään saan syödä, mutten juoda teetä enkä kahvia. Lääkkeistä pitää vielä soittaa ja kysyä tarkemmin huomenna.

Ajattelin nyt ruveta laatimaan sukupuuta seuraavan kirjan päähenkilöistä ja heidän lähipiiristään. Nimet ja sukulaissuhteet ja vuosiluvut pitäisi saada isolle paperiarkille, sillä ei niitä mikään muuten pidä järjestyksessä. Rupean siihen hommaan, vaikka näemmä aika on hurahtanut taas tietokoneella, tosin taustamateriaalin kaivuussa pääasiassa, mutta kirjoitin pätkän tekstiäkin niin että ihan hurvittelussa ei iltapuhde ole hurahtanut. Tosin pyykkikonekin piti panna päälle, mutta se on tässä touhussa unohtunut. Tämäkin on sitä kahden kerroksen asumista. Nuorempana sitä tuossa tuokiossa piipahti ala- tai yläkerrassa, mutta ei enää ihan ilman asiaa.

Mieskin kotiutuu tuota pikaa, joten nyt äkkiä vihkonippu ja muutama lähdeteos kainaloon ja alas töihin. Sukupuuta laatimaan ja täyttämään ensi viikon lääkedosettia.