Kahden kerroksen väkeä

Rupesin hetki sitten maksamaan laskuja ja voi-voi. Moniteholasit eivät tällä kertaa riitä lukemaan laskujen pikkuisia numeroita enkä ilman rillejä näe senkään vertaa. Edellisellä kerralla kyllä pärjäsin oikein hyvin. Kapea suurennuslasi on, mutta vietävän hankala käyttää. Sen verran kuitenkin näin, että sain kiireisimmästä päästä muutaman laskun naputeltua ja vahvistettuakin.

Tietokonetta onneksi kyllä voin käyttää ilman mitään laseja. Kun lukulasit ovat alakerrassa enkä sattuneesta syystä niitä nyt lähde hakemaan, niin ei voi muuta kuin valittaa surkeaa kohtaloaan ja jättää laskunippu maksamatta... Huomenna pitää päivän päälle tulla rillien kanssa jatkamaan. Kipeät jalat ja kahdessa kerroksessa asuminen ei aina ole paras mahdollinen yhdistelmä. Onneksi sentään pystymme asumaan kahdessa kerroksessa ainakin toistaiseksi. Varasuunnitelma on oikein pahan päivän varalle, mutta toivottavasti siihen ei tarvitse siirtyä eli tehdä pienestä kirjastohuoneesta sänkykamari.

Ihmeen kauan nämä näkövaivat jatkuvat, kun sytostaateista on jo monta kuukautta aikaa ja jopa kortisonitkin loppuivat joskus alkukesästä. Silmälääkäri puhui neljästä kuukaudesta ja se tässä on kyllä jo mennyt. Näkö myös vaihtelee melkein päivittäin, kuten olen tainnut muutamaan kertaan mainita. Joskus riittävät toiset, joskus toiset rillit, joskus en kaipaa mitään. Onneksi vanhoja silmälaseja eri vahvuuksilla löytyy kaapin kätköistä muutamakin versio, sillä uusia ei missään nimessä kannata hankkia, varsinkin kun ei ole tiedossa, millaisia hoitoja on edessä. Tähän vuoteen asti olen kuvitellut, että moniteholaseilla pystyy näkemään mitä tahansa, mutta ei kai se sitten niin ole. Tämä ei varmaankaan ole mikään vanhenemisoire, vaan nimenomaan liittyy syöpäsairauteen, kuten lääkärikin totesi ja samaa olen kuullut monen muunkin sanovan.

Ihanaa viikonloppua!