Kirjeessä arvellaan, että on epäily mahdollisesta kantasoluvauriosta. Lisäksi neutrofiileissä (ymmärsin että se tarkoittaa jotain valkosolulajia) on havaittu tuman liuskoittumishäiriötä. Ynnä muuta, sanoja, joista en saanut selvää tämänkään vertaa. Eipä tainnut lääkäripoika turhan takia ottaa elämänsä ensimmäistä selkäydinnäytettä suoliluun kohdalta enkä turhaan maannut päiväkaupalla yksin sairaalan eristyshuoneessa infektiopelon takia. Jos tämä on oikein vakavaa, niin arvatenkin kutsu sairaalaan tulee lähiaikoina. Ainakin lymfooman hoito käynnistyi tosi nopeasti. - Tämä oli tietysti vasta ensiarvio ja tiedot siirtyivät spesialistien syynättäväksi.
Ihan läpihuutojutulta tämä ei tosin ainakaan omissa korvissani kuulosta ja voisi myös olla selitys erilaisiin epämääräisiin oirehtimisiin, kuten jatkuvaan väsymykseen ja pieneen iltalämpöön. Tuli taas mieleen kiitollisuus siitä. kun aikanaan terveenä sain täsmäluovuttaa verta monenmoiseen tarkoitukseen. Nyt voin olla itse se, joka saa olla sitä vastaanottamassa, kuten olen jo muutamaan kertaan ollutkin. Mutta tämän pitemmälle en toistaiseksi rupea asiaa miettimään. Ehtiihän sitä sitten myöhemmin, mutta toivottavasti enkelit ovat edelleen hereillä.
Toinenkin takaisku osui tälle päivälle. Mies oli pyöräilemässä ja pudotti pienen kukkaron, jossa oli sekä fillarin että kodin avain, käyntikortti ja parikymppiä rahaa. Huomenna hän lähtee ajamaan saman reitin, jos vaikka kävisi niin hyvin, että kukkaro löytyisi. Lukonvaihtoa ei varmaankaan tarvitse tehdä, kun meillä on luotettava hälytyssysteemi ja pillit rupeavat huutamaan heti, jos joku yrittää esimerkiksi yöllä sisään. Mutta silti mies arveli, ettei taida uni hevin tulla tänä yönä. Eikä kunnon ruokakaan maittanut, vaan kumpikin kuittasi sen voileivillä.
Ei tässä tänään muuta sen kummempaa. Onneksi mulla oli varastossa oikein romanttinen nyyhkykirja, jota lukemalla turhat ajatukset karsiutuivat mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!