Harmitusta

Harmittaa. Eilen ei tullut kumpaakaan tilaamaani sanomalehteä. Toiseen sain nettitunnukset eiliselle päivälle, mutta onhan se paksun lehden nettilukeminen hankalaa. Oikeastaan vain selasin lehden ja luin pätkän sieltä, toisen täältä. Vaikka luen uutisia ahkerasti netistä, niin näköislehdet ovat minulle vaikeita.

Ikävä uutinen jäi päällimmäiseksi: tutun kollegan kuolinilmoitus. Emme ole tavanneet vuosiin, emmekä olleet mitään henkiystäviäkään, mutta hyviä tuttuja kuitenkin. Taisimme joskus olla kiinnostuneita samasta työpaikastakin: minä lähdin, hän haki seuraajaksi.

Toisen lehden mies käväisi hakemassa kiskalta ja niinhän sielläkin oli tuttu nimi kuolinilmoitusten joukossa. Sukulaisen sukulaisen sukulainen. Kukka kummallekin. Tässä iässä ei kuolinuutisia passaa jättää lukematta. Ainakin hyvistä ystävistä kannattaa pitää kiinni niin kauan kun he ovat olemassa.

Tämä viimeksi mainittu, toinen lehtiyhtiö oli ripeä hoitaessaan reklamaatiotani. Tänään sain kaksin kappalein lehtiä, siis tuoreita tämän päivän lehtiä!

Tällä hetkellä minua ahistaa pääasiassa uusi hieno kamerani, jota en oikein vielä osaa käyttää. Mikä
vitsi on siinä, että kameran käyttöohje on levykkeenä? Sitä ei voi syödä, ei keittää eikä paistaa eikä sitä voi lukea muuta kuin tietokoneella. Olen sitä mieltä, että mukavampi on lukea printtiä kuin näyttöruutua ja sitäpaitsi käytän kameraa muualla kuin tietokoneen edessä. Pikaopasvihkonen sentään tuli, mutta siitä ei ole paljon iloa. Paitsi että osasin asettaa päivämäärän ja kellonajan ja löysin on/off-napin. No, vähän muutakin, mutta liian vähän. Satasivuista käyttöohjetta en raaski printatakaan.

Ettei menisi pelkäksi valitukseksi, niin olihan viikonloppumme mukava. Kotona oltiin, minä pääasiassa lueskelin ja ristipistelin, mies harjoitteli soittoläksyjään. Tänään hänellä oli ensimmäinen soittotunti uuden opettajan kanssa. Neljästä lapsesta tapasimme yhden sinkun ja yhden perheineen.