Satoa korjataan

Naapurit sekä etelän että pohjoisen suunnassa olivat jo tänään puimassa. Toinen oli hyvin hoidettu pelto, jonka viljalajia ehdimme jo arvuutella moneen kertaan, mutta ajaa hurautimme aina niin nopeasti ohi, ettemme varmasti tunnistaneet sitä. Matalaa syysviljaa joka tapauksessa. Toisen pellon vilja oli myös matalaa ja lähes peittynyt ohdakkeen alle, mutta veikkasimme kauraa. Se vain, että joko nyt on aika puida kauraa?

Oma "sadonkorjuuni" keskittyi iltapäivän hetkinä kässäpuolelle. Sain tuon valkoisen rakennuksen pisteltyä valmiiksi ja seuraavaa kuviota ehkä aloittelen vielä tänään, jos valoa riittää. Ihmeiden ihme oli se, kun orvokkikranssin päät kohtasivat toisensa. Tavallaan olisi kiva aloittaa joku työ tähän rinnalle, mutta yleensä yritän tehdä käsityön kerrallaan valmiiksi asti tai muuten se jää ikiajoiksi nurkkiin lojumaan.

Vietimme tänään muutaman tunnin lääkärireissulla. Mies lähti ystävällisesti kuskiksi, kun en ollut varma siitä, mitä polvelle tapahtuu ja miten se kestää autoilua. Lääkäri passitti minut saman tien käytävän toiselle puolelle röntgeniin ja sen jälkeen tökkäsi polveeni kortisonipiikit ynnä evästi vanhoilla tutuilla elämänohjeilla, jotka kappas vaan, liittyvät laihduttamiseen. Ei ehkä kannata mainitakaan, että kyse ei ollut terveyskeskuksen vastaanotosta. Nyt vain toivotaan, että piikit auttavat.

Käynti otti sen verran voimille, että päätimme kotimatkalla mennä Ainolan portin sisäpuolella olevaan Aulis-kahvioon päiväkahville. Aloitin uuden elämän ottamalla kahvin lisäksi annoksen Brita-torttua, joka tosin ei enää ole entisellään sekään, mutta hyvää silti kermavaahdolla, mustikoilla ja vatuilla höystettynä.

Varsinaiseen Ainolaan emme enää  jaksaneet kavuta, vaikka se perinteisesti on kuulunut joka kesä ohjelmaamme. Ehkä käymme siellä hääpäivänämme, joka on myös Aino Sibeliuksen syntymäpäivä. Kahvilan edustalla oli lasivitriineissä nuorimman tyttären, Heidi Blomstedtin suunnittelemaa keramiikkaa ja lasia, jota ainakin muutamat japanilaiset turistit innolla valokuvasivat.

Minä puolestani kuvasin Ainolan parkkipaikalla lähinnä viljanpuintia. Puimuri tässä tyhjentää jo viimeistä lastiaan traktorin peräkärryyn, huomasimme. Etualalla on jotain ohdaketta. Isää ainakin kiinnostaa kovasti, mitä meidän kulman viljelijät touhuavat, joten on kiva näyttää kuvia todistuskappaleeksi.