Tänään kävimme ensimmäisen neuvottelun uudesta keittiöstämme. Toiveita ja ajatuksia lenteli valtavasti. Saa sitten nähdä, mikä kaikki karsiintuu sitten kun hintatarjous on kourassa. Saamme ehdotuksen suunnilleen parin viikon päästä, mutta suhtaudun ainakin vielä tässä vaiheessa toiveikkaasti siihen, että meillä on ennen joulua huippukeittiö!
Mielenkiintoista on nähdä, miten paljon suunnittelijan ehdotus poikkeaa omasta piirustuksestani ja etenkin se, saako hän mahdutettua ajatukseni tarkkaan rajattuihin mittoihin. Toisella puolella on muuri, toisella puolella ulkoseinä ja välissä vielä leveä ovi. Katto on korkealla, mutta me vanhat ihmiset emme kovin mielellämme kiipeile keittiötikkailla emmekä kurkottele ylähyllyille. Siksi haluan mahdollisimman paljon vetolaatikoita.
Olen koko kesän paheksunut musta-valkoisia keittiöitä, jotka ovat nii-in muodikkaita. Mustaa ei tule, mutta mahdollisesti aika tummaa ruskeaa yhdistettynä melko vaaleaan. Mies ei kelpuuttanut läpikuultavaa lasiovea, jollaista ehdottelin. Värejä on aika vaikea hahmottaa pienistä näytepaloista ja esimerkiksi kaappien välitila jäi vielä ratkaisematta.
Nyt on korkea aika "tehdä jotain". Meidän tuvassamme ei selvitä pelkillä ovien vaihdolla tai maalauksella, sillä sekä ovet että rungot ovat jo romahtamaisillaan. Eihän keittiötä ole remontteerattu koskaan, ei tehty mitään sen jälkeen kun mies sen yli 30 vuotta sitten rakensi. Kummallakin on ollut iso pelko siitä, että kaapit putoavat seinältä minä päivänä hyvänsä. Mies on lähes tähän asti ollut sitä mieltä, että ei mitään keittiöremonttia, mutta muutti äkkiä mielensä sen jälkeen, kun istui tovin lattialla ja paikkasi hajonneita saranoita jollain kepulikonsteilla. Saranoitahan ei tietysti noin vanhoihin kalusteisiin löytynyt mistään.
Ja vielä toinenkin iso juttu tälle päivälle: saamme vihdoinkin uuden auton! Uusille lukijoille tiedoksi: emme suinkaan ole upporikkaita, mutta sijoitamme tontista talvella saadut rahat kiireesti ns. kiinteisiin tarpeisiin. Näin on tehtävä ennen kuin rahat leijuvat taivaan tuuliin jättämättä jälkeäkään itsestään. Auton piti tulla jo toukokuussa, mutta Japanin tsunami sotki autotehtaan suunnitelmat. Kenties yksi kappale autoamme jo tällä hetkellä Tyynen valtameren pohjalla. Tämä on joka tapauksessa jo turvallisesti Suomessa ja saamme sen ensi viikolla.
Teillä onkin ollut mahtava päivä..☺
VastaaPoistaOnnea uusille asioille, toivottavasti kaikki hankinnat ovat onnistuneita!
VastaaPoistaMonta syytä onnitella yhdellä kertaa: Onneksi olkoon, Villiviini<3
VastaaPoistaKiitos teille. Olo onkin mahtava!
VastaaPoistaOnnea uudelle, tulevalle keittiölle! Ja autolle myös :)
VastaaPoistaMä ostin käytetyn upotettavan altaan uutta tiskipöytä systeemiä varten, mutta isäntä rupes jo suunnittelemaan miten sen sais mahdollisimman vähällä vaivalla ympättyä tuohon entiseen tiskipöytään. Pöh, sanon minä! No mutta katellaan....
Ihan on oikein käyttää rahat kulutukseen sitä mukaa, kun niitä on - ja silloin, kun elämän perusasiat ovat jo kunnossa. Harmittaa tuo varsinkin iäkkäiden ihmisten sukanvarteen ja pahan päivän varalle säästäminen. Verottaja sitten napsaisee siitä vinkeän summan päältä perintöverona... Äidille olen sanonut, että käytät parhaasi mukaan, mitä keksit käyttää. Remonttia hänelläkin riittää, kun talo on vuodelta -71, eikä isommin laiteltu.
VastaaPoistaMeillä puolestaan rahaa kuluu ihan kivasti - hmm - ristipistojuttuihin ja lankoihin ainakin. Kukahan niitä meillä ostelee...?
Meillä ovat kodinkoneet alkaneet tulla tiensä päähän. Talomme valmistui 2002, ja nyt jo oikeastaan jokainen kodinkone on ainakin kerran korjattu. Eilen simahti keraamisesta liesitasosta levy (en meinannut tajuta, miksei makkarasoppa perästäkään kiehu, on haaleaa vain :D). Ei ole kodinkoneet enää, kuten ennen vanhaan...
Onnea keittiö suunnitteluun, se on haastavaa mutta myös tosi kivaa. Ja sitten kun sen uuden keittiön saa mieleisensä, se vasta palkitsee! Itse vieläkin jaksan ihailla 6 vuotta sitten uusittua keittiötäni.
VastaaPoistaOnnea myös uudelle menopelille!