Ystäviä on kiva tavata. Olin kolmen ex-työkaverin kanssa kahvilla. Olimme työkavereita joskus muinoin 80-luvun puolivälissä ja ystävyys on säilynyt. Tapaamme harvakseltaan, korkeintaan kerran vuodessa. Sekin riittää. Nyt olimme Syvärannan Lottamuseossa kahvilla. Itse museo oli kaikille tuttu, joten pyörähdimme suoraan kahvilan herkkujen ääreen kuulumisia päivittämään.

Yksi meistä on jäämässä osa-aikaeläkkeelle, toinen taas siirtymässä rankasta yrittäjäelämästä takaisin palkkatyöhön. Loput olemme kokoaikaisia eläkeläisiä, minä terveempi, toinen elämän oikein lujalla kädellä kolhima. - Tällaien vanha kaveruus on siitä mukavaa, että juttua voidaan jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Eihän sitä aina muista kaikkea aikaisemmin kuulemaansa, mutta ei sekään haittaa.

Jatkoin vielä Tuusulan Rantatien kierrosta yhdessä kaimani kanssa, kun muilla oli kiire jatkaa matkaansa. Piipahdimme Halosenniemessä, jonka kesänäyttely oli auki viimeisiä päiviä. Pekka Halosen lisäksi esillä oli Eero Järnefeltiä ja Akseli Gallen-Kallelaa.

Uudella Canon-kameralla sain otettua kuvan järven toisessa päässä häämöttävästä Järvenpään kaupungista, keskusta vesisuihkusta ja vesitornista.

Seuraava ystävätapaaminen on ensi viikonvaihteessa. Siitä ehkä myöhemmin lisää.