lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannuspäivänä

Meillä kaikilla näyttää olleen eilen samat metkut mielessä, kuten suven juhlaan kuuluukin: juhannusruusut kukkivat ja mieli tuntui leppoisalta. Mikäs., kun olikin niin ihana juhannusaatto. Linnut livertelivät, aurinko paistoi ja meillä ainakin istuttiin terassilla ensimmäistä kertaa "ulkoruokinnassa".  Ruokaakin tehtiin ulkona, vaikka varsinaisen ateriamme perunat keitettiin sisällä ja etanapannut kuumennettiin myös sisäuunissa.

Tämän uskomattoman värisen iltataivaan kuvasin jonain iltana viime viikolla ikkunasta. En ole ikinä nähnyt tällaista.



Mies oli löytänyt kaupasta kylmäsavustinvekottimen, jonka hän asensi tähän melkein jo kaatopaikalle joutuneeseen grilliin. Laite toimi ja kiva, kun vanha grilli sittenkin pääsi uusiokäyttöön. Pohjaosa oli palanut pahasti puhki ja sen mies kätevästi irrotti sorkkaraudalla. Kun eilen oli lämmin päivä, tuli porsaanfileestäkin lämminsavustettu porsaanfilee eikä kylmäsavustettu siitä huolimatta, että alla oli kylmäpatruuna. Hyvää se silti oli, vaikkakin liian suolaista. Kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kokeilu.



Tänä iltana mies savustaa siinä jo haukkumassani savustimessa palan lohta ja huomiselle on varattu iso pala kassleria. Ilma ei taida suosia ulkoruokailua, ainakin äsken satoikin jo ensimmäiset pisarat, kuten oli ennustettukin. Huomenna kuulemma on vielä kurjempi sää.

Meidän leppoisuuttamme vähän varjostaa tuleva rajariita naapurin kanssa. Hitsi vie, raja-aidasta on kysymys. Siitä jo sovittiin toisen naapurin kanssa kirjallisesti kuten kuuluukin. Omalle puolellehan saa istuttaa mitä haluaa, mutta rajaviivalle vain kirjallisen sopimuksen mukaan.

Toisen kanssa asiat jäivät auki. Itse ehdotin jatkoaikaa, kun keskustelu ei johtanut mihinkään.  Asia siis jäi auki, eikä asiasta sen palaverin jälkeen kuulunut mitään. Ei siis jatkokeskusteluja, ei sopimusta, mutta pari iltaa sitten suureksi ällistykseksemme joku naisihminen olikin täyttä häkää istuttamassa rajalle juuri niitä puita, joihin sanoimme kaikkein vähiten suostuvamme. Siis rajalinjalle, ei edes naapurin omalle puolelle. Naapurin rouva oli kuulemma antanut ohjeeksi istuttaa ne vallan kokonaan meidän puolelle, mutta toinen, se mukava naapuri oli osunut paikalle ja sanonut, että se nyt ei ainakaan sovi. Hän oli jo useampaan kertaan kehottanut nuortaparia tekemään aitasopimuksen, mutta viesti ei mennyt perille.

Riitahan tästä tulee, varsinkin kun aidan lisäksi on erinäisiä muita käsiteltäviä asioita, joista ei ole sovittu. Kun meidän isäntä jostain tosissaan suuttuu, niin silloin on oksat pois ja naapurin nuori rouva tulee vielä yllättymään. Istutustoimikin oli tarkoitushakuisesti ajoitettu juhannuksen aatonaattoon, myöhäiseen iltaan ja niin, että isäntäväki oli jo lähtenyt juhannusreissulle. Minäkin ihan vahingossa huomasin sen, kun kävin illalla pyykkinarulla. Ja rakennustarkastuskin jo lähes kokonaan kesälomalla. Minä luulen, että nuo naapurit ovat tehneet sen virhearvion, että vain vanhoja kääkkiä, roikkuvissa housuissa ontuvia vanhuksia, jotka eivät enää ymmärrä mistään yhtään mitään. Nuoret ja kauniit eivät tiedä, millaisen luun kanssa joutuvat vielä tekemisiin.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!