Jopa satoikin

Tänään avautuivat kaikki taivaan vesihanat ja ukkonenkin mennä jyristeli oikein lähellä. Tietokone sai olla koko päivän kiinni, enkä onneksi ollut sitä ehtinyt vielä avaamaankaan. Sade alkoi joskus kai neljän paikkeilla iltapäivällä. Ehdimme hyvin käydä kaupassa ensimmäisten jyrähdysten saattelemana ja sitä ennen vielä juoda Leenan kanssa kahvit toistaiseksi viimeisten sytomyssyjeni kunniaksi. Kymmenen kappaletta lähti matkaan.

Nyt illalla, kun  rupesin tutkimaan päivän uutisia, oli havaittavissa että lähempänä rannikkoa oli ollut vielä ankarampi ukonilma ja rankkasade, oikein isoja rakeitakin oli tullut. Meidän vesimittari näytti ikkunasta katsottuna jotain 10 ja 15 millin väliltä. Sattuneesta syystä en käynyt lähempää tarkastelemassa sitä.

Miten lie käynyt ystävän syntymäpäiväjuhlien, jonne en itse päässyt muista syistä lähtemään? Onneksi ne eivät tietääkseni olleet puutarhajuhlat. Ei olisi ollut kiva autoilla mokomassa vesisateessa. Toinen kysymysmerkki on naapurin isännän kylvötyö. Mahtoiko saada hommansa valmiiksi ennen sateen alkamista? Tämä on otettu pari päivää sitten. Lokkilauma siis on pääasiallinen kuvauskohde.

Tyttärellä on tänä viikonloppuna muuttotalkoot, mutta meitä ei sinne tarvittu, eikä meistä rivakoiden nuorten ihmisten rinnalla olisi ollutkaan muuta kuin vaivaa ja vastusta. En viitsinyt soitollani häiritä häntä, sillä kuulumiset ehdimme kuulla myöhemminkin. Nokkakärryt kuitenkin edustivat meidän huusholliamme muutossa.

Helluntain aattoruokana oli edelleen lipstikka-kasvis-siskonmakkarasoppaa, jonka höysteenä oli purkillinen tomaattipyrettä ja toinen ruokakermaa. Keitto oli vielä tänäänkin vallan mainion makuista. Helluntain kunniaksi tein piimäjuuston (punaisesta maidosta jota en muuhun käytä). Se on perinteinen keskiuusmaalainen kaikkien kissanristiäisten herkku, tai on ollut ainakin ennen vanhaan. Muistan lapsuudesta, miten isän tädit aina toivat tuliaisjuuston kaikkiin kesteihin.