Minulla on kaksi työpöytää, joista toinen oli tähän päivään asti ollut keikkuva ja toinen tukeva. Tukeva ei herätä minussa hyviä tunteita eikä muistoja eikä sijoituspaikkakaan tämän työ-/vierashuoneeni pimeimmässä nurkassa ole sellainen, jossa olisi kiva työskennellä. Pöydällä on kuranttia ja epäkuranttia tavaraa sekä raameissa rakkaan aviomiehen valokuva. Pöytälaatikoista ylimmässä on vanhaa konttoritavaraa, joka löytyy sieltä ellei mistään muualta. Kakkoslaatikossa on vanhoja kalentereita noin kymmeneltä vuodelta ja kolmannessa jotain, ei varmaan kovin tärkeää paperitavaraa.
Kunhan aika kuluu, saatan tehdä pöydästä oikean askartelupöydän. Laatikoissa olisivat liimat ja sakset ja muutkin askartelutyövälineet hyvässä järjestyksessä. Tietäisin aina mistä mitäkin ottaisin. Oikeastaan voisin milloin tahansa toteuttaa aikeeni. Onhan pöytä sentään oikea kirjoituspöytä, jonka tason ja laatikoston ostin aikanaan lukiota aloittelevan tyttären työpöydäksi ja jota sitten itse käytin omana kotikonttorin työpöytänä. Ikää sillä on, hetkinen, 23 vuotta.
Tämä käyttöpöytäkään ei varmaan ole yhtään nuorempi. Se sai tietokonetta tuoneen Herra Tietokoneasiantuntijan lähes pyörtymään ja antamaan kiivaita neuvoja. Tämä on oikeasti kapea lundia-hylly, leveys 100 cm, korkeus 100 cm, työtason syvyys 40 cm, alahyllyn syvyys vähemmän, varmaankin 30 cm. Jalat lepäävät mukavasti alahyllyllä ja erityisesti vasenta säärtä on mukava nojata tietokoneen konehuoneeseen, joka myös lepää samalla hyllyllä. Erityisominaisuus eli keikkuvuus poistettiin tänään, kun mies ystävällisesti saapui ruuvilaatikkonsa ja porakoneensa kanssa paikalle ja ruuvasi hyllyt pontevasti kiinni sivuaisoihin. Ei keiku enää. En ollut tajunnutkaan miten kiikkerä tämä rakas pöytäni oli.
Tietokonesetä ihmetteli sitäkin, miksi näyttöruutu on sijoitettu katseen korkeudelle eli irtopöydän takana olevalle hyllylle. Hän ei ollut kuullutkaan tällaisesta ergonomiasta, vaan ehdottomasti neuvoi nostamaan ruudun samalle tasolle näppäimistön kanssa. Pöljä uskoin ja sain niskat kipeiksi. Nyt työkorkeus on taas entinen ja minulla on tilaa pöydällä! Ei muuta kuin kirjoittamaan. - Siis huvittelemaan kirjoittamalla.
Villiviinille
VastaaPoistaJopas sattui. Sisustusideoita tuli täälläkin. Ostin viime viikolla kotityökirjan. Se on sellainen pieni kovakantinen, jossa kannessa on kuva polkupyörästä, jossa on tuohikori edessä ja siinä kesäistäkin kesäisempiä kukkia. Nimesin sen, otin värikopion bloginäkymästäni ja sitten selvällä suomen kielellä: Kotityökirja ~ Home work ~ May 2010 ja nimeni.
Tämä sitten unohtui työpaikan kahvipöydälle päiväksi (pm > am) ja kun menin lounastauolla seuraavana päivänä etsimään tärkeätä kirjaani, sain hyvän vastaanoton. Kaikki varmasti haluaisivat samanlaisen kotikirjan ja olivat kiinnostuneita miten sitä käytetään....
Vein sen sitten kotiin, ajattelin, että pidän sitä kotona. Sitten mietin, että jos se toimii piiskurina kotitöille ja testinä etenevätkö projektit, se vaatii kivan hyllyn, jossa se on kunniapaikalla. Projektien edetessä sitten tulee aina merkintöjä tunnollisesti... Aika näyttää, millainen hylly löytyy. Aion ihan oikeasti ostaa sen.
Minulla on myös kolme kirjoituspöytää. Yksi on tämä "tietokonepöytä", vaikka nykyään onkin läppäri. Täällä huoneessa on kaikkea vanhaa. Iso entinen olohuoneen Lundia-kirjahylly ym. ym. nostalgista. Oh:ssa on nyt hienompi iso kirjahylly. Toinen kirjoituspöytä huoneessa, jossa katson TV:tä ja luen kirjoja. Siinä on ompelukone, jolla joskus ompelenkin. Kolmas ja kaunein on makuuhuoneessa. Siinä ennen tein kaiken, kun kaksi lastamme asuivat kotona. Se on yksi kauneimmista huonekaluista meillä. Se on pieni musta rulo-kirjoituspöytä, jossa on tuo pyöreä alas ja ylös liikkuva kansi.
Sorry tämä pitkä kommentti. Muut kun kommentoivat aina max. 160 merkillä välilyönteineen.
Sininen rooli (blogger)
Kiitos, Sininen! Älä yhtään pyytele anteeksi pitkää kommenttiasi. Nautin sen lukemisesta. Näen rulo-pöytäsi silmissäni, samoin ne muut.
VastaaPoista