Illan ruokavieraalle tarjotaan tunnin päästä yksinkertaisinta ja parasta mahdollista kesäruokaa: Siikli-perunoita voin ja tillin kanssa, päivällä graavaamaani lohta, savustettua lohta, sipulisilliä ja ärhäkästi maustettuja katkarapuja (kaikki suoraan kaupan tiskiltä tai pakastealtaasta) sekä ihan tavallista lehtisalaatti-kurkku-tomaatti-vuohenjuustosalaattia. Jälkiruoaksi mansikoita ja perusrahkaa (maitorahkaa + vispattavaa vaniljakastiketta). Ei noistä ruoka paljon parane. Pian tästä lähdenkin pesemään perunoita ja tekemään jälkiruokaa.
Pioneille ei vielä ole keksitty uutta tukisysteemiä, kun norjanangervo painoi ne plus tukensa melkein lyttyyn. Onneksi viime viikolla tuli vettä niin, että kasvit kestävät tämän helteen. Vähän ruukkuja ja laatikoita täytyy kastella.
Kävimme postissa ja apteekissakin, mutta sitä ennen melkein sain sätkyn, kun yksi resepti oli tipotiessään ja lääkkeet lopussa. Ehdin jo soittaa lääkärikeskukseenkin, mutta pian pääsin ottamaan uuden puhelun ja peruuttamaan edellisen asian, sillä resepti löytyi kuin löytyikin. Olin arvellut sen joutuneen vahingossa roskikseen edellisen apteekkireissun jäljiltä. Onneksi löytyi. Tavallisesti siirrän kaikki reseptit samaan paikkaan, yhteen nippuun, josta ainakin selaamalla löytyy oikea. Nyt tämä oli joutunut vikapaikkaan.
Tällä ilmalla olisi kiva, jos autossa olisi ilmastointi. Nyt auton lämpötila alkaa hipoa huonomman saunan asteita, kun auto on "yötä päivää" auringossa. Aikaisemmin ajelimme melko huolettomasti ikkuna auki, mutta nyt mies pitää kaikki luukut tiiviisti kiinni johtuen viime kesän pahasta niska- ja lapasärystä, jonka hän arveli saaneensa juuri avoimista autonikkunoista.
Maalarit ovat vielä täydessä työn touhussa, nyt ränniten ja räystäiden kimpussa. Ihmeen pitkää päivää he jaksavat tässä helteessä tehdäkin.
Kylläpä ruuan pistitkin blogipöytään!
VastaaPoistaNyt täällä kateellisena katselen kaappejani ja yritän kyhätä kahdelle ateriaa.
Samat puuhat oli minulla aamulla, yksi resepti hukassa, eikä löytynyt. Muisti ja tarkkaavaisuus alkaa olla kuin märkä saippua!
Onneksi nämä kurjat kuumuudet taas kohta unohtuvat syksyn tieltä.
Totta vieköön, kesäherkut eivät tuosta parane.
VastaaPoistaVoi kun valkoinen piomi on kaunis maahan vaipuneine kukkineen.