Sukukierroksella

Ihmettelein illalla, miksi minua väsytti ja jalkoja särki. No tatta kai, teimme miehen kanssa tavallista laajemman kierroksen. Kaupassa etsimässä miehelle syysvaatteita, vaarilassa kyselemässä kuulumisia ja sitten vielä kahdella hautausmaalla. Kiersin kirkon vieressä olevan vanhan hautausmaan kaikki haudat etsiessäni sukulaisia. Yksi niin kaukainen sukulaishauta löytyi, etten viitsinyt edes kuvata sitä. Olin pettynyt, sillä toivoin löytäväni isoisäni isoisän hautapaaden. Hän ehkä jäi viime sodissa kaatuneille varatun alueen alle.

Muutaman kuvan sentään nappasin, muun muassa tämän. Kuvasin myös joitakin entisten kirkkoherrojen hautoja. 

Aleksis Kiven hauta Tuusulan kirkkomaalla

Kirkkomaa jäi pois käytöstä jo 1890-luvulla, mutta vielä tälläkin vuosisadalla sinne on haudattu lähinnä vanhoihin sukuhautoihin.

Uudemmalla hautuumaalla oli enemmän kuvattavaa. Äidin hautakivi oli tuotu paikalleen, samoin muutaman kevään ja kesän aikana haudatun muun sukulaisen kivet. Tai siis kaikki ne olivat vanhoja sukuhautoja, joiden kiviin vain oli lisätty uudet nimet.

Onneksi esi-isät ja äidit ovat ostaneet ikuisia hautapaikkoja, jotka ainakin toistaiseksi ovat saaneet olla rauhassa. Jotkut seurakunnat kuulemma ovat jo tähänkin oikeuteen puuttuneet. Nyt ei niin pitkäikäisiä hautapaikkoja valitettavasti edes myydä. Valitettavasti erityisesti kulttuuri- ja sukuhistoriallisesta näkökulmasta. Esimerkiksi minä, amatööri-sukututkija, olen tehnyt monia huikaisevia löytöjä nimenomaan hautausmaalta. Eilen viimeksi, kun etsin isän serkun hautaa. Taisin löytää yhden uuden lenkin, joka yhdistää kaksi sukua toisiinsa. Sitä tosin pitää vielä tutkia lisää.