Kaikenlaista

Tänään on ollut mälsä päivä, oikein harvinaisen ikävä. Kaikki ovat hengissä ja terveitä, mutta harmitusta ja häpeää on ollut sitäkin enemmän. Ei siitä sen enempää, mutta pakko oli sanoa, kun kyyneleet ovat olleet lähellä melkein koko iltapäivän.

Toisaalta oli ihan mukaviakin kohtaamisia: tapasin yhden tutun vuosien takaa ja meillä olisi ollut enemmänkin lörpöttelemistä, elleivät tutun työesteet olisi olleet tiellä.

Floksirivistö alkaa näyttää jo aika hyvältä, vaikkei kuvassa olekaan kehumista.

Sekin oli hyvää, kun juttelin isäni kanssa ja hänen äänensä oli oikein virkeä ja iloinen siitä huolimatta, että hän oli tehnyt pitkän asiointikierroksen. Hän oli saanut uuden invalapun ja käynyt pankissakin, joten olisi luullut reissun väsyttäneen. Jos oikein arvaan, niin faari kyllä katsoo telkkarista vielä olumppialaisia niin kauan, kun ohjelmaa tulee.

Niin että ei tämä pelkästään kurjuutta ole ollut...