On nautittu

On nautittu viime päivät aurinkoisista iltapäivistä vuorotellen terassilla ja parvekkeella. Tämän piti olla ns. viimeinen aurinkopäivä, jonka olisimme viettäneet ulkona. Mitä vielä. Harmaaseen päivään on mahtunut hiven aurinkoa, mutta pääasiassa sateen ripsotusta.

Olen kylläkin menossa terassille tekemään käsityötä ja ottamaan muutaman maisemakuvan. Katon alle ei sada eikä nyt taida muutenkaan sataa. Ainakin naapurin kypsänkeltaista viljaa pitäisi saada kuvattua edes matkan päästä. Kameralle ei viime aikoina ole löytynyt kovin paljon käyttöä. Tämäkään terassikasvi ei oikein ole menestynyt...

Surullistakin uutista on, nimittäin lehdessä oli ex-naapurin kuolinilmoitus. Kaveri oli paljon alle kuudenkympin. Asuin toistakymmentä vuotta samassa paritalossa ja vaikken sinänsä sen kummemmin perheen kanssa ystävystynyt, niin haikea olo tuli. Yritin etsiä omaisten yhteystietoja adressia lähettääkseni, mutten löytänyt. En nimittäin usko, että mieskään enää asui samassa talossa, kuten eivät muutkaan perheenjäsenet. Tämmöistä tämä elämä on, arvaamatonta.

Jos nyt lähtisi sinne pihalle.