Viikonloppua!

Pyykit ovat vielä koneessa ripustamista odottamista. Onneksi en vienyt niitä ulos, vaikka iltapäivällä aurinkokin paistoi oikein nätisti. Me mietimme miekkosen kanssa siirtymistä parvekkeelle iltapäiväauringosta nauttimaan. Onneksi ei sitäkään tehty, sillä yhtäkkiä vettä tuli taivaan täydeltä. Se oli varmaan joku pieni, paikallinen kuuro, joka tuli ja meni. Onneksi mies ehti iltapäivällä käydä pottumaalla. Otimme ensimmäiset ja lähes viimeisetkin oman maan perunat ylös. Uusia tuli saman verran kuin oli maahan pistetty, mutta onneksi ei sentään mennyt miinukselle. En muistanut kysyä, nostiko hän varsineen päivineen vai kävikö vain varkaissa.

Tämmöisiä maisemia sieltä parvekkeelta olisi tänäänkin voinut katsoa ja kuvata. Eilen katselin pitkäkaulaista lintuparvea, joka kisaili korkealla taivaalla. Kipitin hakemaan kameraa, jos vaikka suurentamalla kuvaa olisi selvinnyt, olisivatko ne olleet kurkia vai joutsenia vai jotain muuta lajia. Tietysti linnut sen minuutin aikana olivat hävinneet taivaan tuuliin. En sentään koko päivää pidä tapanani makoilla riippumatossa, vaan lähinnä tunnin verran nauttimassa iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä.

Aamulla kello herätti turhan aikaisin. Miehen lauantaiset soittoharjoitukset alkoivat tänään enkä minäkään enää saanut nukahdettua uudestaan. Olo oli outo muutenkin. Joko nousin ylös liian lyhyen yöunen jälkeen tai sitten joku kelju syysflunssa yrittää iskeä.

Taidanpa lähteä nappaamaan saunan päälle, että ehdin saunoa vielä ennen iltaruokaa. Uusia perunoita, silliä ja voita nokkaan. Sunnuntairuoaksi mies toi sorsan rintapalat, sillä eilistä kantarellikastiketta jäi juuri sen verran, että se ansaitsee kaverikseen tällaisen herkun.

Mukavaa viikonloppua!