Kaupoilla

Eilen meidän mikroaaltouuni poksahti. Haisi ja kärysi. Mies totesi, että juu, tälle sähkö haisee. Olihan sillä ikääkin jo kymmenkunta vuotta, mikä näille nykyvempeleille ilmeisesti on jo huima ikä. Lähdimme siis päivällä kaupoille, kun listalla oli toinenkin ostos. Miehen piti saada oma kopiokone omiin tarpeisiinsa ja ajattelimme, että eihän nyt ole konsti eikä mikään ostaa pieni, halpa kopiokone. Oma tulostimeni asustaa sen verran hankalasti työpisteeni takana ja mies kopioi usein sivuja paksuista kirjoistakin, joka olisi erityisen konstikasta minun koneellani. Sen takia koneen vaihdon yhteydessä siirsimme vanhan printterin hänelle alakerran koneeksi. Nyt kesällä se sanoi sopimuksensa irti ja on vain odottanut terassin pöydälle pääsyä kaatopaikkakuormaan.

No, kopiokoneita ei ole kai enää olemassakaan, jos ei tarkoita isoa toimistomasiinaa, vaan on ymmärrettävä ostaa monitoimilaite. Ja ymmärrettävä mainita se myös myyjäklopille. Menimme ensin MP-nimiseen kodinkonekauppaan. Siellä oli meille uusi naama myyjänä. Jannu piti meitä kahtena vanhana palikkana. Minä kysyin niinkin asiantuntemattoman kysymyksen, että toimiiko tämä monitoimilaite ilman, että on jotenkin ohjelmoitava tietokoneen kautta, saati että oltava napanuoraa tietokoneeseen.  Meillä kun tätä nimenomaista konetta käytetään vain ja ainoastaan kopioiden ottamiseen ja masiina on ihan eri puolella taloa kuin tietokone ja huoneessa, jossa myös ulkonäkö on valintaan vaikuttava tekijä.  Kaveri vaan selosti tulostus- ja skannausjuttujaan ja lopuksi sanoi, että heillä ei ole valkoisia, on vain mustia.

Koska emme pidä itseämme täysin pöljinä, kyllästyimme esitelmöintiin ja siirryimme mikrouunihyllyn ääreen. Ei sieltäkään löytynyt sopivaa. Emme halunneet esimerkiksi pinkkiä tai torakanvihreää mikroa. Eikä rosteria, vaan valkoisen ja toiminnoiltaan simppelin.

Kuten sanottu, meidän kaatopaikan SER-pisteeseen vai mikä se romukontti nyt onkaan nimeltään päätyi tämä entinen kopiokone. Kulmassa olevasta reiästä kulki ampiainen edestakaisin, joten kierrätykseen meni myös ilmeisesti yksi ampiaispesä.

No, mehän vaihdoimme toiseen kauppaliikkeeseen, Prisma-nimiseen tavarataloon. Siellä oli äärettömän fiksu ja avulias nuori mies, joka vastasi asiallisesti kaikkiin kysymyksiimme ja oikein paneutui tähän kopiokoneasiaan. Ostimme Canon Pixman, hinta noin  70 euroa ja saimme valkoisen, kuten halusimmekin ja kaikin puolin toiveidemme mukaisen laitteen.  Ehkä jostain olisi halvemmallakin saanut, mutta tämä nyt ainakin täytti meidän kriteerimme. Ja tulihan bonukset päälle.

Ystävällinen ja avulias nuori mies nosti vielä kärryymme mikroaaltouunin merkkiä Rosenlew ja hinta oli 49 euroa. Ihan yksinkertainen, vanhanaikainen perusmikro. Halusin ehdottomasti pyörivän lautasen, joka useimmissa näytti olevankin. Kun lämmitin siinä pienen pitsan, niin tulos oli tasainen. Eli olemme erittäin tyytyväisiä ostoksiimme.  Edellinen mikro oli suurempi ja monipuolisempi, mutta myös kalliimpi.Tämän valmistusmaa oli varmaan sama kuin kaikilla muillakin, olisikon mahdollisesti Korea? Kirjainyhdistelmää en muista enkä osannut sitä tulkitakaan.

Kirjainyhdistelmistä tuli mieleeni täällä bloggerissa monessa blogissa olevat kirjainrimpsut ja numerot, joilla kai estetään roskakommenttien automaattinen lähettäminen. Minut ne saavat kiukkuiseksi ja syystä että ikänäköiselle ja alkavaa harmaakaihia sairastavalle ihmiselle ne ovat tosi hankalia. Ei ole yksi tai kaksi kommenttia, jotka ovat jääneet lähettämättä yksinkertaisesti sen takia, etten ole saanut kirjainsarjasta selvää monesta yrityksestä huolimatta. Epäilemättä niiden käyttökin on perusteltua, mutta sopivat nuorille ja terveille silmille. Samaa koskee tummia blogipohjia: silmät eivät näe nega-tekstiä. Näitä huolia ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten.