Jänöä padassa

Mies teki eilen jänispadan viimeksi mainostamastani brasilialaisesta pupujussista. Se olikin pääpiirteissään valmiiksi paloiteltu, joten ruuanlaitto oli helppoa kuin heinänteko. Aijee, että oli hyvää ruokaa! Kuviakin otin, mutta ne eivät ole kovin esteettisiä, joten harkitsen vielä kertaalleen, tuonko niitä tänne ihmeteltäväksi.

Ruoka oli hyvin yksinkertainen ja miehen tuntien, sikapossun kylkilihalla ja runsaalla sipulilla sekä kermalla höystettyä. Ei siis mikään ihme, että se todella oli hyvää tuorepastan kanssa. Yhdestä jäniksestä ja pastapussillisesta riittää vielä tällekin illalle.

Tässä itse kokki, joka ei kuvassa esittele hyvää makuaan, vaan ampiaisen pistämää kieltään viime kesänä.

Käytiin vaarilassakin tänään. Isä oli aika väsynyt, mutta osittain varmaan se johtui siitä, että hän oli juuri vapautunut hierojan käsittelystä. Ehdimme mukavasti samoille iltapäiväkahveille. Toisaalta hän oli jo perjantaina, jolloin kotiutui sairaasta, sitä mieltä, että olisi ehkä pitänyt olla siellä kauemmin. Paino rupesi heti kotona nousemaan ja nyt on jo nesteenpoistolääkitystä lisätty.

Sairaalassa hän oli ilokseen tavannut kaksi vanhaa ystävää, joista kumpikin oli vielä huonommassa kunnossa ja jonossa vanhainkotiin. Siis se huonokuntoisuus ei ollut mikään ilonaihe, mutta eipä yli ysikymppisillä faareilla kovin paljon tuttujakaan enää ole. Toinen pappa varsinkin oli mennyt kovasti alaspäåin, eikä muistanut enää sitäkään, että ainoa poika kuoli jo varmaan parikymmentä vuotta sitten. Isä ei maininnut, tunsiko kaveri häntä.

Jutustelimme sairaudet, kuolinilmoitukset ja kunnan asiat mukaanluettuna mahdolliset kuntaliitokset.   Paavin eroilmoituksesta emme vielä kukaan olleet tietoisia. - Vaikka isä sanookin, että muisti pätkii, niin harvinaisen tarkkaan hän on perillä paikkakunnan ja valtakunnankin asioista.