Odotan iltaruokaa

Meidän isännästä kehkeytyi yllättäen innokas kotikokki. Ensin jänispataa, nyt jotain possupataa, jonka valmistelua hän tosin vielä ei ole aloittanut, mutta resepti kuulemma on kirkkaana päässä. Tässä välissä hän keitti kananmunia ja perkasi savusilakoita, eilen siis. Ne sekoitettiin yhteen pienen sipulisilppumäärän ja öljytilkan kanssa ja lämmitettiin uunissa. Minä tein tämän lopputyön ja ruoka maistui minusta ihan hyvältä, joskaan ei kuulemma semmoiselta, mitä äiti ennen teki. Minä olisin silpunnut kalat ja munat ihan pieneksi eli tehnyt tahnaa, mutta sekään ei olisi ollut alkuperäisen reseptin mukaista.

Kokeilimme Pirkka-lehdessä ollutta norjalaisen lohen reseptiä. Lohipalat ruskistettiin nopeasti ja sitten marinoitiin vesi-sokeri-suola-etikkaliemessä. Yllätys, yllätys, nehän maistuivat oikein mainiolta. Litraan vettä 2 dl sokeria, 2 tl suolaa, kiehautus jotta sokeri sulaa, joukkoon 1 1/4 dl Rajamäen etikkaa. Kalapalat (600 g:sta fileetä n. 12 -16 kuutiota) purkkiin, päälle kerros sipulirenkata ja liemi. Vuorokaudeksi kylmää ja siinä se.

Isäntä on taitava perinnekokki, mutta into oli välillä noin kymmenen vuotta kadoksissa. Nyt hän vihdoin ja viimein opetteli käyttämään uutta hellaa, toista vuotta mietittyään, ja innostui.

Ehdin oikein hyvin käydä vielä saunassakin sillä aikaa, kun pataruoka kypsyy, mitä se sitten onkaan. Sauna jäi eilen ja toissa iltanakin väliin, kun olo oli jotenkin väsynyt. En tiedä, onko tämä lääkkeiden vai minkä aiheuttamaa väsymystä.

Mutta nyt saunaan!