keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mielenkiintoista ohjelmaa

Minulla nimittäin on tällä viikolla enemmän ohjelmaa kuin on ollut monena viikkona yhteensä. Isä soitti maanantaina ja kertoi makoilevansa terveyskeskuksessa. Sinne riensimme eilen ja siellä faari olikin, mutta oikein pirteänä. Hän arveli kotiutuvansa viimeistään huomenna. Astma ja turvotuksen tuoma painonnousu olivat taas kiusanneet. Sairaalan teholääkityksellä oireet on yleensä saatu nopeasti kuriin.



Tänä iltana olin kuuntelemassa paikkakunnan vanhimmasta historiasta. Iäkäs sukulaismies piti luennon, josta suuri osa oli suhteellisen tuttua asiaa, vaan eipä kaikki. Yllätysmomentti suorastaan oli se, että sukulaiset ovat käräjöineet keskenään joskus 1900-luvun alussa. Kyseessä on ollut erittäin ikävä lapsenruokkojuttu tai oikeammin sanottuna isyysjuttu. Siinä sitä ovat sukulaisuussuhteet tainneet mennä katki-poikki. Sukulaismies lupasi lähettää hovioikeuden päätöksen. Toivottavasti asia on tullut esille vasta sen jälkeen, kun oma eepokseni päättyy... Samassa perhepiirissä oli jo yksi konkurssikäräjöinti vähän aikaisemmin. Saattaavatpa olla yhteydessä keskenäänkin, omalla tavallaan. Faija on tähän asti kieltäytynyt tietämästä siitäkään asiasta mitään, joten tokko hän tästä isyyskanteestakaan mitään kertoo, muistaa tai on muistamatta.

Istuimme takamuksillamme yli kaksi tuntia kapeilla muovituoleilla. Jalkoja särkee vieläkin. Mahakin melkein alkoi kurnia, kun olin aamupalan jälkeen syönyt vain yhden banaanin. Lämmitin kotona valmista Saarioisten äitien tekemää kantarellikeittoa, johon lisäsin vielä metvurstisuikaleitta. Soppa ja pari juustovoileipää tekivät terää.

Huomenna tapaan muutamia ennestään tuntemattomia rouvia nukkekotiasioissa. Olisi pitänyt koota vähän kamppeita, mutta nyt väsyttää niin vietävästi, että taidan jättää aamuun. Tosin se vähän hirvittää, mistä ne kamat kaivan esille, kun en pariin kuukauteen ole kajonnut minitavaroihini. Mitä nyt ostanut muutaman valmiin mööpelin, mutta tarkoitus kai olisi tehdä jotain ihan itse. Tunnen jo valmiiksi itseni tyhmäksi, kokemattomaksi, noviisiksi taitavien rinnalla.

Niin ja teinhän minä yhden apurahahakemuksenkin "siihen hankkeeseen" liittyen. Toinen meni sivu suun, kun olin katsonut huolimattomasti dead linen. Yrittää täytyy. Jospa joku tärppäisi.


1 kommentti:

  1. Pakko kertoa tässä, että nukkiskamoista voi olla muutakin iloa. Muistatko, kun lähetit minulle kaikenlaista nukkisjuttua (oliko se arpavoitto vai joku muu), mm. leveää tummansinistä pitsiä? Taiteilin siitä tänään jonkinlaisen myssymäisen "päänpeiton" huomiseen perinnejumalanpalvelukseen. Kun ei tunnu uskottavalta, että 1860-luvulla olisi ikäinen nainut nainen ihan pää paljaana kirkossa ollut... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!