Ja niin viikko vierähti...

Olipa tapahtumatäyteinen viikko!Pääsiäinenkin mennä hurahti lähes huomaamatta. Tai no, ei sentään, mutta viikkoon on mahtunut monenlaista, niin iloa kuin suruakin tai haikeutta ainakin. Eikä tämän suloisempia kevätpäiviä voisi ollakaan. Tänään näytti mittari kahdeksaatoista astetta, mutta kuulemma huomenna taas viilenee ... Naapuri oli äestämässä talomme takana. Kaupungissa oli tivoli. Sini- ja valkovuokot, kevättähdet, skillat ja pihan kaikki kaksi krookusta kukkivat, aurinko paistaa ja linnut livertelevät, fasaani huutelee.

Olin maanantaista keskiviikkoon rakkaita ystäviä tapaamassa ja kivaa oli! Kiirastorstaina käväisimme isää tervehtimässä. Hän oli kotiutunut tiistaina Kaunialasta ja oli uupuneempi matkan jälkeen kuin ennen. Mahatauti vaivasi edelleen - Kaunialan tantat eivät olleet katsoneet asiakseen kertoa siitä edes paikan lääkärille, joka sitten olikin hyppinyt lopputarkastuksessa tasajalkaa.

Pääsiäisvalmistelujen kanssa melkein tuli kiire. Miten ihmeessä sitä nuorempana ehti suit sait tehdä vaikka mitä? Meillä oli kahdet ruokavieraat ja tässä pieni näyte lammaspadasta, jonka reseptin poimin Hesarin ruokatorstaista: lammasta, sipulia, valkosipulia, selleriä, porkkanaa, mausteena kanelitankoja ym. Kaneli ja selleri antoivat ihanan säväyksen lampaalle. Se oli muutenkin mureaa, sillä marinoin sitä muutaman päivän mintulla maustetussa jogurtissa Isä Mitron tapaan. Padasta tuli todellinen herkkuruoka!

Minulla oli marinadissa kolme paistia, joiden perkaamisessa ennen marinointia olikin aika urakka. Ei ihme, että uus-seelantilainen lammas on niin halpaa, kun kaikki kalvot on paikoillaan. Urakka kuitenkin kannatti. Nyt meillä on ruokaa loppuviikoksi: lammasta ja savulohta ainakin sekä keitettyjä ja paistettuja juureksia.

Isä oli jo torstaina käydessämme todella väsyneen näköinen ja niinhän siinä kävi, että jo perjantaina häntä vietiin terveyskeskukseen. Siis veljeni vei. Perjantain ohjelmaan oli faijalle mahtunut vielä treffit aluesairaalan labran kanssa, kun terkkarin labra ei toiminut pitkäperjantaina. Kävimme tänään tervehtimässä häntä ja nyt olo oli jo kohentunut, mutta kovin vielä väsynyt. Ei ihme, labrat näyttivät keuhkoputkentulehdusta ja todella symppis nuori lääkäri myönsi vielä ylimääräisen sairaalapäivän ja antoi luvan lopettaa rautapillerien syömisen, kun ei maha selvästikään niitä kestä. Ja kun arvotkin olivat jo kohtuulliset. Mutta ikä painaa harteilla, se on selvä, kun mittarissa on 92.

Pihan ensimmäiset valkovuokot ovat avanneet silmänsä ja kääntäneet naamansa kohti aurinkoa:

Pitkäperjantaina me ihmettelimme lähimaisemassa yhtäkkiä näkyvää sakeaa savua. Kun asiaa tarkemmin seurasimme, näkyi tien varressa tämä ja vielä toinenkin paloauto. Kaikesta päätellen muuntaja oli kärähtänyt ja aiheuttanut pienen maastopalon. Siitähän sitä varoiteltiin, maastopalojen vaarasta nimittäin.