Ja taas sitä samaa

Tänä kesänä ei näemmä muusta ole puhettakaan kuin sateesta. Aamupäivällä aurinko paistoi ihanasti ja kas, yhtäkkiä ukkonen jyrähti pari kertaa ja vettä tuli taivaan täydeltä. Muistin, että riippumatossa paksun peräkärryn pressun alla on mm. kesken oleva romaani. Siellä se, marinoituneena ja melkein yhtä märkänä kuin kolme tyynyä ja kaksi pyyheliinaa. Kolmas oli lentänyt naulasta parvekkeen lattialle. Että tämmöistä päivää taas tänään.

Gladiolukset, verenpisarat ja daaliat sentään jaksavat kukkia, mistä tulikin mieleeni, että en ole muistanut käydä kastelemassa kaksi senttiä pitkää kurkkuani kasvihuoneessa. Varmaan se on jo kuollut.

Olen odotellut koko päivän vierasta tai edes ilmoitusta hänen tulostaan. Lupasi tulla tänään tai huomenna käymään niin että onhan tässä vielä aikaa. Vieras, rakas lapsuudenystävä lähtee jo huomenna nykyiseen kotimaahansa, mutta olisi kyllä kiva tavata. Minulla ei ole hänen puhelinnumeroaan, joten ei auta muu kuin odotella. Leivoin eilen tonnikalapiirakan vierasvaraksi, mutta ei passaa sitäkään ihan kokonaan syödä ennen huomista. - Ystäväni on papintöissä Keski-Euroopassa ja käy harvakseltaan Suomessa.

Muistutan vielä kirja-arvonnasta, jonka julistin edellisessä postauksessa. Mukaan mahtuu!